Raskauden ensimmäiset 12 viikkoa

Blogi on ollut hiljaa. Raskaus, työt ja asuntoasioiden kuluttavuus vievät energiaa. Muutettiin taas ja korona tekee arjasta ja lomasta yhtä puuroa. Blogiin olisi kirjoitettavaa, mutta ajatusten keräämiselle ei ole aikaa. 


Positiivinen raskaustesti

Hyvin menneen alkionsiirron jälkeen en olisi malttanut odottaa raskaustestin tekemistä. Pitkään en malttanutkaan, vaan kuusi päivää siirron jälkeen tein raskaustestin. Virallinen testipäivä olisi ollut 6.10., mutta 1.10. päätin tehdä raskaustestin, koska muistan esikoisesta testanneeni yhtä monta päivää siirron jälkeen hyvin hailakan positiivisen tuloksen. 

Testi näytti haaleaa positiivista. Seuraavan päivän digitesti vahvisti tuloksen.




Alkuraskauden verenvuoto

Eräänä yönä kärsin vatsavaivoista. Kun heräsin lauantaiaamuna, minulla oli selvää veristä vuotoa. Vuotoa ei ollut paljon, mutta olin varma, että raskaus olisi mennyt kesken. Soitin päivystykseen, yritin saada yksityiselle gynelle aikaa. Vuoto alkoi loppua ennen kuin oli alkanut, mutta koko päivän mieliala oli alakuloinen.

Päätimme odottaa alkuraskauden ultraa, kun yksityisellekään ei olisi saanut päiviin aikaan. Sain monta lohdullista varmistusta siitä, että alkurasakauden verenvuodot voivat olla myös täysin harmittomia.

Samana iltapäivänä lähdimme retkelle. Ulkona oli kaunista ja yritin olla vaipumatta epätoivoon. Onneksi oli lauantai.





Alkuraskauden ultra

5.11. koitti päivä, jota olimme odottaneet paljon. Alkuraskauden ultra. Lapselle oli järjestetty hoitaja, mies ottanut vapaata ja olimme valmiita kuulemaan, onko raskaus edennyt. Raskausviikkoja olisi pitänyt olla 8+4, eli hiukan enemmän kuin ensimmäisessä varhaisultrassa.

Saavuimme sairaalaan ja meille ilmoitettiin, ettei mies saa tulla ulraan mukaan koronarajoitusten takia. Ymmärrettävää, mutta ärystti ihan kamalasti. Jos tästä olisi infottu aikaisemmin, olisimme voineet selvitä päivästä ilman lastenhoitajaa tai mies olisi voinut olla normaalisti koko päivän töissä! Polilta tulee kuitenkin aina muistutusviesti ajanvarauksesta - en ymmärrä, miksei siinä voinut olla infoa, että vastaanotolle on pakko tulla yksin.

Päätin kuvata ultraamisen kännykällä. Lääkäri pyysi, että kuvaan vasta, kun syke löytyy. Viimeistään silloin pelotti kamalasti, ettei kohdussa ole mitään. 

Heti kun ultra oli paikallaan, tuli vauva näkyviin. Nopeasti myös sydämen syke näkyi täysin selvästi. Vauva myös liikehti kohdussa ja kaikki oli täydellisesti.


Isosiskolle kertominen

Heti alkuraskaudesta alkoi hirveä turvotus. Siirron jälkeen turvotti tukilääkkeet ja pian alkoi turvottaa raskaus. Päätettiin kertoa tulevalle isosikolle jo hyvin varhain raskaudesta. 7.11. lauantaina vietettiin etukäteen isänpäivää oman perheen kesken. Tällöin kerroimme tytölle raskaudesta.

Pelotti kertoa niin aikaisin, koska kaikki voisi mennä yhä pieleen. Toisaalta kaikki voisi mennä pieleen myös myöhäisemmillä viikoilla ja oli ihanaa kertoa tytölle, että hänestä tulee isosisko.

Rv 8+6




Ensimmäisen kolmanneksen raskausoireet

Esikoiseen verrattuna raskausoireet ovat olleet paljon lievempiä. Pahoinvointi on ollut etovaa oloa, mutta oksentaa ei ole tarvinnut. Väsymys oli alkukuukaudet ihan kamalaa! Työpäiväni ovat pitkiä ja niiden jälkeen olin ihan loppu.

Samaa ensimmäisen raskauden kanssa oli se, että nukahdin illalla erittäin varhain, noin klo 21 ja aamuisin heräsin jo 6-7 aikaan myös viikonloppuisin. Hassua, kuinka hormonit vaikuttaa niin, että minusta tulee etenkin alkuraskauden aikana aamuvirkku.

Vihlova kipu kohdussa oli ajoittain erittäin kovaa. Aivastukset sattuivat, nopeasti ylösnouseminen saattoi vihloa kipeästi ja äkkinäisi liikkeitä sai välttää.

Ihan alkuraskaudesta jaksoin vielä treenata entiseen malliin ja käydä juoksulenkeillä. Toivoin (ja päätin), että olen aktiivinen läpi raskauden. Tuntui kutkuttavalta ajatukselta olla energinen odottaja, joka treenaa crossfittiä vatsakummun kasvaessa.

Kuitenkin raskauden toiselle kolmannekselle on alkanut liitoskivut ja uutena vaivana edelliseen raskauteen verrattuna iskiaskivut. Satunnaisten kotijumppien lisäksi olen päättänyt, että työpäivän aikana saavutettu aktiivisuus saa riittää. Tälläkään kertaa minusta ei tullut erityisen aktiivista ja energistä odottajaa.

Jouluna rv 15+4


Ei kommentteja

Hei, jätäthän kommentin! :)