Kahden asuntolainan loukusta kodittomiksi?

Blogi on ollut hiljaa. Elämä on ollut aika hullua ja oma jaksaminen on täytynyt suunnata muualle.

Laitoimme meidän rakkaan kolmion myyntiin. Saatiin paikalle katsojia ja yksi tarjoajakin. Tarjous oli kuitenkin ihan liian paljon alakanttiin, joten otettiin välittäjä asialle. Vanhan kodin myyntiin laitto oli haikeaa. Löydettiin uusi koti ennen vanhan myyntiä. Asunnon ostokaan ei sujunut ihan ongelmitta, koska mm. ilman välittäjää tehtävät kaupat jännitti. Mies oli todella tarkka ehdoista ja asunnon hinnasta. Minä en meinannut äkkipikaisena jaksaa kaikkia lakipykälöitä ja jahkaamisia. Jokaista sopimuskohtaa väännettiin loputtomalta tuntuva aika. Viimein alkoi näyttää hyvältä...



Kaksi asuntolainaa


Pahimmillaan meillä oli tilanne, jossa meillä oli kaksi asuntolainaa. Uusi koti oli ostettu, mutta vanhalle ei ollut vielä ostajaa. Minun työtilanteeni ei ollut varma, koska asuinpaikka vaikuttaa luonnollisesti siihen, ketä minulla olisi hoitolapsina (olen perhepäivähoitaja). Miehen työpaikka oli myös juuri vaihtunut. Vanhemmat kysyivät puhelimessa, että onko meillä töitä tai kotia. Ei oikein tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kahden asunnon loukku vaihtui kuitenkin nopeasti tilanteeseen, jossa meillä ei ollut asuttavaa kotia ollenkaan.

Uuden kodin hinnasta ja kaupan ehdoista päästiin viimein sopuun. Oma asunto saatiin myytyä. Tässä vaiheessa selviää, että meidän uudessa kodissa olevilla vuokralaisilla on puolen vuoden irtisanomisaika.

Oltiin tilanteessa, johon en halunnut. Joutuisimme väliaikaiskotiin, mikä tuntui pienen lapsen kanssa ja kotona tehtävän työn takia ihan mahdottomalta. Meillä oli kaksi viikkoa aikaa löytää väliaikaiskoti, jossa voisin jatkaa työtäni. Työni takia aluekaan ei voinut olla mikä vain.

Saatiin onneksi kaupungin vuokra-asunto järjestymään nopeasti. Etukäteen olin varma, että asun missä vain muutaman kuukauden.

Vanhan kodin ikävä


Ensimmäiset kaksi viikkoa väliaikaiskodissa tuntuivat loputtomilta. Nyt aika on kulunut omalla painollaan. Ei enää kauaa, niin päästään kotiin. Marraskuun lopussa saadaan avaimet käteen ja sen jälkeen vielä pientä remppaa.

Toivon, että uusi koti tuntuu pian kodilta. Toivon, että pian en enää ikävöi meidän vanhaa kotia. Vanhan kodin ikävä on tuntunut yllättävän pahalta. Väliakaiskodin sotkut, purkamattomat tavarat ja tavararöykkiöt tuntuvat kamalilta.

Onneksi meidän tyttö on sopeutunut tilanteeseen erittäin hyvin. Hänelle muutokset on usein vaikeita, kuten minullekin, mutta onneksi tämä on sujunut hyvin. Ei ole helppoa alle kolme vuotiaalla vaihtaa kotia ja kavereita, jotka ovat meillä päivittäin monta tuntia hoidossa.

Onneksi uusi koti on lähellä, eikä kaikki mullistu enää (toivottavasti) yhdellä kertaa.


Miten teidän perheessä on saatu muutot hoidettua lasten kanssa? Parhaat vinkit?


Ei kommentteja

Hei, jätäthän kommentin! :)