Vuodatuksia väsymyksestä

Arki väsyttää


Viime kuukausina olen ollut väsynyt. Vaikka olen sosiaalinen, olen aina ollut aika hitaasti lämpiävä ihmisten suhteen. Rakastan niitä lähimpiä ketä minulla on, mutta vähemmän tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä oleminen kuormittaa minua paljon. Mietin ja analysoin ihmisiä, sekä itseäni. 

Eniten analysoin itseäni. Mietin pitkään sanomiani kommentteja. Tämä on älyttömän huono yhdistelmä, koska sanon monesti ennen kuin ajattelen. Sitten mietin sanomaani ja sitä, millaisen kuvan annan itsestäni. Välillä mokaan, ja annan tahtomattani ylimielisen, kylmän, naiivin, aggressiivisen tai tyhmän kuvan itsestäni. Ainakin, jos kuulija on yhtä tarkka ja kova analysoimaan, kuin minä.


Työssäni olen ihmisten kanssa jatkuvasti tekemisissä - lasten, heidän vanhempien, työkavereiden, rupattelemaan jäävien ohikulkijoiden ja puistossa kävijöiden. Pakollisen sosiaalisen annoksen jälkeen en jaksa enää arkena niin paljon, kuin mitä tahtoisin. Esimerkiksi ystävien kanssa tapaamiset jäävät harmittavan vähäisiksi.

Sosiaaliset tilanteet eivät ole ainoita, jotka minua väsyttävät. Ruoan laitto, siivoaminen, harrastukset ja tekemättömien asioiden miettiminen väsyttää - kuten lähes kaikkia ihmisiä. Ennen lasta olin aika suurpiirteinen kodinhoitaja, mutta nyt en pysty rentoutua, ennen kuin lelut, tiskit ja pyykit ovat ojennuksessa. 

En olisi vielä muutamia vuosia sitten uskonut, että voisin kärsiä unettomuudesta saati ahdistua tiskaamattomista tiskeistä. Onneksi uneni ovat parantuneet vauvavuoden pahimmasta kaaoksesta, mutta välillä yhä makaan unettomana sydän tykyttäen liian monta tuntia, vaikka minun täytyisi nukkua.


Miksi mä oon väsynyt?

Viimeisen puolen vuoden aikana olen miettinyt, onko minulla puutos jostain vitamiinista? Tiedän että mahdollisten vitamiinipuutosten lisäksi myös liikunnan vähyys väsyttää, mutta väsyneenä ei jaksa liikkua ja sitten taas väsyy lisää...

Myös taaperon äänet ja vauhti väsyttää, kun itse on ärsykkeisiin helposti väsyvä. Samoin on tyttö: kun mennään ylikierroksille, tyttö väsyy ja kiukkuaa. Sitten väsyn ja kiukkuan myös minä.

Uskon, että yksi suurimmista syistä väsymykselleni on yhä vauvavuosi. Tyttö on jo reilun kaksi vuotta vanha ja hän on nukkunut pääsääntöisesti hyvin jo todella pitkään. Uskon kuitekin, että kaikki vauvavuoden univelka alkaa nyt kunnolla purkautua.

Kun vauvavuotena oli todella väsyttävää, en antanut itselleni lupaa väsyä, koska väsymykselle ei yksinketaisesti ollut aikaa. Kävimme väsymisten estämiseksi kerhoissa ja aktiviteeteissa ahkerasti. Ehkä väsy alkaa nyt, kun arki ja työelämä pyörii hyvin?


En kai ole ainoa äiti, jota vähän väsyttää?
 

3 kommenttia

  1. Tutustuppa aiheeseen raudanpuute (ilman anemiaa) ja katso löytyykö sun väsymykseen sieltä syy. Mulla oli viime kesänä voimat ihan pois ja ferritiini 17 (kun naisilla sen olisi hyvä olla lähempänä sataa). Rautalisällä mun olo muuttui melko nopeasti. Mäkin laitoin aluksi väsymyksen silloin 1,5v "syyksi", kun hän herätteli öisin ja vauhtia riitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kyllä tutustua (mittauttaa) omat arvot. Vähän epäilen, että ferritiinit on minulla ok, kun hemoglobiinikin on aina ollut tosi korkea. Mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä...

      Poista
    2. Ei tosiaan kerro hb mitään ferritiinistä. Mulla oli hb 141 ja ferritiini oli 17. Nyt raskaana kuukausi sitten mitattuna (rv 29) hb 136 ja ferritiini 12. Ja sitä hb:tähän monet lääkärit vaan tuijottaa...

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)