Illalla lähdimme keskustaan katomaan itsenäisyyspäivän soihtukulkuetta. Sen jälkeen menimme torille kuuntelemaan musiikkia, mutta äänentoisto oli niin surkea, ettemme kuulleet oikein mitään. Harmitti. Tyttöä ei kuitenkaan harmittanut, koska torilla oli useita koiria. Niitä viisattiin ja niille naurettiin. Tytön hermo meni siinä vaiheessa, kun en päästänyt tyttöä lähemmin tutustumaan koiriin.

Kävimme myös nopeasti kirkossa. Nopeasti, koska kirkonmeno loppui pian meidän saavuttua. Kuultiin kuitenkin kaunis ja herkistävä Finlandia suuren kuoron laulamana.

Illalla tytön nukahdettua söimme rauhassa miehen kanssa. Alkupalaksi söimme pieniä katkarapuleipiä ja ruis-poronappeja. Pääruoaksi söimme pitkään hautunutta karjalanpaistia ja perunamuusia. Jälkkäriksi söimme pieniä joulutorttuja, pipareita ja suklaata - samalla linnanjuhlia katsoen.

Tunnistan muuten ihan älyttömän vähän linnaan tulevista ihmisistä. Meillä juhlien katselu on lähinnä sitä, että mies kertoo kuka kukin on ja minä olen onnellinen, jos tunnistan jonkun vieraidein joukosta. Vuodesta toiseen sama juttu, mutta aina se on yhtä hauskaa.