Vauvavuosi alkaa olla takana päin. Mieli on haikea, mutta toisaalta olen myös iloinen. Tyttö näyttää yhä enemmän persoonaansa ja hassutteleva vamppyyrihampainen tyttömme on ihan mainio tapaus! Luonnetta ja huumoria löytyy niin paljon pienestä pakkauksesta. Elämämme on täynnä kiirettä ja isoja tunteita.

Kauan odotettu rakkaamme syntyi 2.12. klo 23:14. En ensin ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, mutta kun lopulta käsitin, että saimme pienen ja terveen tytön, olin pohjattoman onnellinen. Ensimmäiset tunnit yhdessä perheenä olivat taianomaisia. Oli todella harmi, ettei meidän sairaalassa ollut perhehuoneita ollenkaan, joten miehen täytyi lähteä kotiin ja vierailla luonamme vain vierailuaikana.

Tyttömme oli syntyessään pieni, 47 cm ja 2850 g. Sairaalan vaatteet tippuivat hänen päältään ja mies toikin hänelle kotoa pienen kissabodyn ja kissapipon, jotta hänen olisi mukavempi olla. Sairaalan siivoojatkin tulivat yhdessä ihastelemaan hassua kissalakkista vauvaamme.

Olen kotoisin ihan Seinäjoen naapurista, joten mietittiin kyllä yli kahteen kertaan, onko mitään järkeä mennä hotellilomalle Seinäjoelle. Meidän reissu oli kuitenkin aivan ihana! Käytiin konsertissa, jossa kuulosuojaimet päässä Tulassa pötköttelevä tyttö ihastutti monia. Pieni irtautuminen arjesta viikkojen kotona olon jälkeen oli sitä, mitä me kaikki taisimme kaivata. 

Vierekkäin vietetyt lepohetket ovat olleet ihania. Pienenä hän nukkui usein vain olkaa vasten pystyasennossa, joten lähekkäin tuli vietettyä paljon aikaa. Nukuimme myös ensimmäiset kuukaudet tiiviisti perhepedissä. Nykyään lähekkäin vietetään lepohetkiä lähinnä aamu- ja iltamaidon merkeissä. Muuten tyttö ei malta pysyä paikoillaan oikeastaan koskaan.

Äitienpäivään latautuu minulla kamalasti tunteita. Ahdistusta, iloa, surua, odotusta, pettymyksiä... Tänä vuonna äitienpäivä oli kuitenkin iloa ja onnea täynnä. Niin suurta onnea, ettei sitä sanoin pysty kuvaamaan.

Ensimmäinen kerta vauvamuskarissa oli tytön ollessa noin seitsemän viikkoa vanha. Ryhmässä oli silloin kaksi kaveria, hekin vain hitusen vanhempia kuin tyttö. Yksi parhaista päätöksistä oli lähteä heti alussa muskariin - tyttö ei aluksi varmasti saanut muskarista mitään irti, mutta minulle se oli tärkeä hengähdyspaikka arjesta. Paikka, jossa kahvi oli aina kuumaa ja muut ymmärsivät, että väsy painaa.

Nyt meillä on viimeiset vauvamuskarikerrat edessä. Sylissä pomppiva ja lauluista nauttiva tyttö saa toivottavasti jatkaa muskariharrastustaan tulevaisuudssa jossain iltaryhmässä. Tyttö on käytöksestään päätellen valmis siirtymään vauhdikkaampaan menoon isompien lasten joukkoon.

Moni on vauvavuotena yksinäisempi kuin koskaan. Minä olen hurjan onnekas. En ole ollut yksinäinen, vaan sosiaalisempi kuin aikoihin. Uusia tuttavuuksia on tullut roppa kaupalla ja varmasti muutama kauemmaskin kantava ystävyyssuhde on tullut luotua.

Kiitos teille kaikille ihanille mammakavereille, jotka olette olleet tukena vaikeissa hetkissä! On mahtavaa, että löytyy naisporukoita, joissa ei tuomita toisia vaan aidosti iloitaan onnistumisista ja tuetaan vaikeissa hetkissä.

Hauskin tytön liikkumaan oppimisen vaihe oli, kun hän ei vielä päässyt eteen päin. Kun pyysin häntä tulemaan luokseni, "tule tänne", hän viuhtoi villisti ja innoissaan käsillä ja jaloillaan paikallaan pysyen, välillä ihmetellen hidasta etenemistään. Pikkuhiljaa eteneminen alkoi nopeutua. Nopeimpia ja suurimpia kehitysharppauksia otettiin heinäkuussa.

Ollaan tytön ensimmäisenä vuotena käyty kaksi kertaa Helsingissä. Reissut ovat olleet aina erittäin mukavia, mutta lempi reissu Helsinkiin oli meidän kesälomalla. Käytiin Vallisaaressa sekä Lonnan saaressa, sekä siskoni luona.

Tytön ensimmäinen sana oli kakka. Sittemmin sanavarasto on laajentunut ja hän osaa sanoa jo kukka, kuka, kikka (=kissa) ja ookke. Kuka on kuitenkin ehdoton lempisana. Herättyään ja syliin päästyään tyttö kyselee, että "kuka, kuka?".

Pitkin päivää pieni etusormi nousee ja osoittaa henkilöitä ja asioita, samalla kun suusta kuuluu "kuka, kukaaa." Välillä sävy on selvästi kysyvämpi, välillä lähes komentava. Usein keskustelemme jostain ja tyttö kysyy suurieleisesti, että "kukaaa". Ei paljon hauskempia kommentteja voi keskusteluun alle yksi vuotiaalta vaatia!

Ei pidä myöskään unohtaa hurjan suloista "aguu" -ääntä, jota tyttö piti ihan pienenä. Vauva selvästi pinnisti ja keskittyi, sitten henkäisi "aguuu".

On ollut liikuttavaa seurata sitä, kuinka miehen ja tytön välinen suhde kehittyy. Heillä on jo nyt omat hassut yhteiset juttunsa ja niiden sivusta seuraaminen on ihanaa. Olen niin onnellinen, että mieheni on lapseni isä.