Vinkkejä unikoulussa onnistumiseen

Unikoulun myötä me vihdoin onnistuimme, nyt tyttö nukkuu yönsä pääasiassa hyvin. Tässä postauksessa käyn läpi ne faktat ja oivallukset, jotka auttoivat meitä löytämään paremmat yöunet. Tukea ja faktoja meidän unikoulun aikana sain Yökukkujasta nukkujaksi -verkkovalmennuksesta (valmennus saatu bloginäkyvyyttä vastaan). Tyttö oli unikoulun toteutuksen aikaan yhdeksän kuukautta vanha.

Kaikki perheet eivät unikoulua kaipaa. Joidenkin lapset nukkuvat paremmin luonnostaan, toisia äitejä yöherätykset eivät haittaa. Nämä vinkin ovat sinulle, joka kaipaa täysin nukuttuja öitä.


Unikoulu on teidän parhaaksi

Unikoulun pitäminen on varmasti lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän inhottavaa. Unikoulun syyn pitäminen mielessä auttaa pysymään tavoitteessa. Unikoulun hylkääminen voi monesti tuntua helpolta vaihtoehdolta, sitä se meille monta kertaa olikin.

Yli puolivuotias voi nukkua läpi yön

Puoli vuotta täyttänyt vauva ei yleensä tarvitse maitoa öisin kasvaakseen ja voidakseen hyvin. Kuitenkin kun yösyötöt lopettaa, vauva todennäköisesti itkee, kun ei saa sitä mitä haluaa. Luontainen reaktio vauvan itkuun on vastata hänen tarpeisiinsa itkun lopettamiseksi.

Vauva ei aina itke hätää, ei edes yöllä. Yhtäkkinen maitotarjoilun lopettaminen, tai omaan sänkyyn siirtäminen, on iso muutos vauvalle. Vauva protestoi itkemällä ja kertoo, että haluaa tehdä kuten aina ennenkin. Vihainen itku voi kestää aluksi jopa tunteja. Vauvan itkuun voi vastata, vaikkei antaisi periksi. Todennäköisesti syli tai silitys eivät lopeta itkua ennen kuin vauva tottuu ajatuksesta toisenlaisesta toimintatavasta. Rauhallisena pysyvän vanhemman läsnäolo ja läheisyys lisäävät kuitenkin vauvan turvallisuudentunnetta.

Lapsi aistii tunteesi

Vauvalla ei ole hätää, vaikka hän itkee ja protestoi muutosta. Omalla käytöksellä viestit vauvalle tilanteen luonteesta. Aluksi minun oli vaikea pysyä rauhallisena ja uskoa unikoulun onnistumiseen, mietin vain, ettei tästä tule mitään eikä tämä onnistu. Miksi onnistuisi, kun yöt ovat olleet koko lapsen elinajan ahdistavia ja katkonaisia? Kun opin hillitsemään omat tunteeni ja luottamaan siihen, että tämä onnistuu vaikka se vähän kestäisi, niin vauvakin rauhoittui.

Vaikka tiedostan, että vauva imee tunteita vanhemmista itseensä, tuntui aluksi vähän huuhaalta, että vauva voisi tiedostaa päättäväisyyteni tämän asian suhteen niin vahvasti. Vanhemman tunteet heijastuvat kuitenkin vauvan käsittelyyn ja äänenpainoon, joten on erittäin tärkeää, että uskot siihen mitä teet. Jos olet itse pahalla mielellä ja tuntuu että pakka hajoaa, aistii vauvakin hätäsi ja hätääntyy entistä enemmän.

Vuorottele toisen kanssa

Unikoulua ei kannata toteuttaa yksin. Jos mitenkään mahdollista, pyydä apua. Sopikaa vuorot, jolloin toinen hoitaa vauvan ja toinen lepää. Sopikaa myös yhteiset toimintatavat: vauva oppii nopeammin ja tuntee olonsa turvallisemmaksi, kun toimitte molemmat samalla tavalla.

Hanki tsemppaaja kodin ulkopuolelta

Minulla puolison tuki oli korvaamaton unikoulua toteuttaessa, mutta myös ulkopuolinen tuki oli tarpeen. Itse sain apua univalmennuksen kautta, mutta myös tuki esimerkiksi ystävältä voi toimia. Jos vauva itkee iltaisin, on helpottavaa, kun voi jollekin viestittää tilanteesta ja saada tsemppausta jaksamaan eteenpäin. Ulkopuolelta saatu tuki on objektiivisempaa, kuin kumppanilta saatu tuki keskeltä itkuista iltaa tai yötä.

 

Tuloksia ei synny heti

Unikoulun tulosten näkyminen voi viedä yli viikonkin. Jos parin viikon päästä ei ole mitään muutosta havaittavissa, kannattaa harkita jotain toista tyyliä tai unikoulun lykkäämistä eteen päin. Unikoulun ajankohdan tulee olla otollinen: lapsen täytyy olla tarpeeksi iso ja elämän tulee olla tasaista. Suurien muutosten keskellä unikoulua ei kannata lähteä toetuttamaan, jottei lapselle tulisi turvaton olo.

Pysy johdonmukaisena

Uskon, että suurin syy unikoulujen pieleen menolle on pitkäjänteisyyden puute. Me yritettiin monia keinoja ennen onnistumista. Kaikkia liian vähän aikaa, eikä mitään kovin johdonmukaisesti ennen onnistunutta unikoulua. Usko onnistumiseen puuttui aiemmilta kerroilta ja onnistumisen toivossa lähinnä roiskittiin sinne sun tänne tavoitetta kohti. Vasta onnistuneella unikoulukerralla meillä oli selkeät toimintatavat erilaisiin tilanteisiin.

Usko itseesi ja lapseesi

Usko unikoulun onnistumiseen, omaan pitkäjänteisyyteen ja lapsen kykyyn oppia nukkumaan täydet yöt, on tärkeintä koko unikoulussa. En pahemmin perusta henkeviä korulauseita omista kyvyistä ja niihin uskomisesta, mutta tässä kohtaa on pakko niellä ylepytensä ja todeta, että uskominen omiin ja lapsen kykyihin olivat avain asemassa.

Anna itsellesi aikaa toipua 

Olet varmasti lukenut onnellisesta äidistä, jonka lapsi nukkui ensimmäisen täyden yön? Lukenut siitä levänneestä olosta ja autuudesta, jotka seuraavat ensimmäisestä täydestä yöstä? Ne olivat utopiaa ainakin meidän kohdalla. Ensimmäinen täysi yö tuntui hyvältä, mutta olin sen jälkeen väsynyt. Väsymys ja univelka eivät väisty ihan heti, mutta pikkuhiljaa olo palautuu normaaliksi. Anna itsellesi aikaa.

Vaikka oma väsymykseni on jo väistynyt, yhä öisin ja iltaisin tytön alkaessa itkeä sydämeni alkaa takoa järjettömästi ja ahdistus kuristaa kurkkua. Taasko se alkaa? Onneksi hetken ahdistuksista huolimatta näyttää siltä, että pahin on takana.

Kuinka teillä nukutaan? Millaisia ajatuksia unikoulu herättää?

Ei kommentteja

Hei, jätäthän kommentin! :)