Vuosi 2016 oli täynnä tapahtumia. Alkuvuodesta alkoi IVF-hoidon suunnittelu. Kun hoito oli täydessä vauhdissa, tehtiin meillä myös keittiöremontti. Ei ehkä fiksuinta taloudellisesti, henkisestä puolesta en ole vieläkään varma. Remppamiehet varmaan ihmetteli, kun vietin päiväni makoillen, tv:tä katsoen ja litroittain vettä juomalla. 

Pian hoidon ja rempan jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Siitä asti elämä on ollut täynnä kiitollisuutta ja tietenkin myös huolta. Alkuraskauden ultra ja niskaturvotusultra tekivät raskautta todellisemmaksi ja helpottivat huolta.

Varhaisultra

Pian niskaturvotusultran jälkeen lähdimme Rodokselle viettämään lomaviikkoa. Vatsa alkoi jo pullottaa ja lomalla oli ihanaa, kun ei tarvinnut peitellä raskautta. Mieleenpainuvin paikka, minkä näin tosin vain bussin ikkunasta, oli Tsampikan luostari. Opas kertoi, kuinka lapsettomuudesta kärivät naiset nousevat vuorella sijaitsevaan luostariin paljain jaloin rukoilemaan lasta. Kertomus oli hyvin elävä, enkä välttynyt kyyneleiltä, kun opas pyysi miettimään sitä naisen epätoivoa, kun haluaisi lapsen, mutta ei sitä mitenkään voi saada. Olisin kovasti halunnut käydä luostarissa, mutta pitkä kiipeäminen ei houkutellut tarpeeksi.

Toukokuussa kuulin, ettei minun jo 2,5 vuotista määräaikaista työsopimusta enää jatketa

Heinäkuun rakenneultrassa kaikki vaikutti olevan hyvin ja saatiin myös tietää, että vauvamme olisi todennäköisesti tyttö. Kesän aikana käytiin Vauhtiajoissa, asuntomessuilla ja minilomalla Helsingissä Flowssa.

Flowhun lähdössä,  rv 24+4

Lokakuun lopulla vietimme miehen kanssa yhdessäolomme kymmenettä vuosipäivää. Kävimme raskausajan valokuvauksessa sekä ravintolassa syömässä hienommin viimeistä kertaa ennen vauvan tuloa.

Marraskuulla vietimme baby showerita meillä kotona. Lisäksi valmistuin entistä enemmän synnytykseen lukemalla ja tsemppaamalla itseäni. Loppuun asti odotin ja pelkäsin synnytystä. Ison mahan kanssa en ollut varma, haluaisinko synnytyksen alkavan vaiko en.

Baby showerit

Kun synnytys lopulta käynnistyi, meni kaikki hyvin ja saimme tytön 2.12. Ensimmäiset kaksi viikkoa vauvan kanssa olivat ihanan arjen lisäksi myös vaikeita, kun mielialani heitteli. Pelkäsin kovasti saavani synnytyksen jälkeisen masennuksen (johon hedelmöityshoidot läpikäyneellä on kohonnut riski), odotin neuvolan kotikäyntejä ja pelkäsin miehen töihin paluuta. Kaikki lähti kuitenkin sujumaan hyvin miehen palattua töihin ja minun mielialani palasi normaaliksi parin viikon baby bluesin jälkeen.

Joulua vietimme perheidemme kanssa ja uutta vuotta aiomme juhlistaa ajelemalla autolla, kunnes tyttö nukahtaa. Viime uusi vuosi vaihtui ihan toisissa merkeissä. On uskomatonta, että vain vuodessa me olemme kulkeneet tänne saakka.

Toivotaan, että ensi vuosi on yhtä ihana, myös teille ruudun toisella puolella oleville!