Viime viikolla oli neuvolalääkärikäynti. Ensimmäisenä tapasin terveydenhoitajan: mitattiin paino, verenpaine ja juteltiin muutama sana niitä näitä. Sen jälkeen menin odottelemaan neuvolalääkärin tapaamista.

Lääkäri kyseli kuulumisia. Sitten tunnusteltiin vauvaa, joka on edelleen pää alaspäin. Tämän arvasinkin, koska nykyään vauvan hikka tuntuu selvästi alhaalla, kun ensimmäisen kerran hikan tuntiessani hikka tuntui selvästi ylhäällä. Vauva vaikutti normaalikokoiselta ja kohdunpohjankorkeus oli aivan keskikäyrällä.

Sisätutkimus oli erittäin epämukavan tuntuinen. Kohdunsuu oli kuitenkin pehmentynyt ja 2 cm pitkä, kun varhaisultrassa se oli kiinteä ja 3 cm pitkä. Jotain pienen pientä on siis jo tapahtunut. Koska lääkärillä oli poikkeuksellisesti ultra huoneessaan, hän tarkisti vielä vauvan asennon. Ultrassa näin vauvan päälaen, muuta lääkäri ei suostunut näyttämään vaan loppu jätettiin yllätykseksi.

Lantioni vaikutti normaalikokoiselta. Hyvä niin, koska näin lyhyelle se ei ole itsestään selvyys. Lääkärin mukaan kuitenkin näytin niin naiselliselta, että epäili heti kaiken olevan kunnossa. Vähän kyllä jännitti, kun lääkäri kysyi jalkani kokoa (joka on lasten kenkiin menevä), koska jalan koko korreloi tutkimusten mukaan lantion kokoa. Onneksi tämä ei minun kohdallani pitänyt paikkaansa.