Odotin ennakkoon kamalasti perhevalmennusta. Odotin myös sitä, että paikkunnallamme olisi synnytysvalmennus. Toivoin näiltä uutta tietoa, valmistautumista tulevaan ja ehkä samassa tilanteessa olevien pariskuntien tapaamista. Eipä mennyt nämä niin kuin kuvittelin, tai niin kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa.
Perhevalmennus oli kiertelyä pisteeltä pisteelle "messuilla". Pisteitä pitivät mm. lastenneuvola ja hammashuolto. Yhdellä pisteellä oli näytillä, kuinka paljon sokeria välipalat sisältävät - paluu terveystiedon tunnille yläasteelle! Varmasti nämä pisteet ja asiat olivat hyödyllisiä joillekin, mutta ei minulle. Messujen kiertämiseen oli varattu pari tuntia aikaa, meillä taisi siellä mennä tunti. Muutamia jumppavinkkejä sain, saimme printattuja kuvia synnytyssalista ja saimme lukea seinään kiinnitetyltä paperilta, koska on synnytys käynnistynyt. Mieheni veikkasi, että se on käynnistynyt siinä vaiheessa kun vauvan pää näkyy. Onneksi näin sivistyneen näkemyksen esitti myös meidän takana tulevan pariskunnan mies. Huomautetaan nyt tosikoille, ettei heistä kumpikaan tainnut kovin tosissaan olla. Toivottavasti? :D
Toinen, ja viimeinen, perhevalmennuskerta on tällä viikolla. Se on luento kaikille ensimmäistä lastaan odottaville ja pakko sanoa, etten kyllä osaa siltäkään odottaa kovin paljoa. Synnytysvalmennusta ei ole. Synnytyssaliin ei pääse tutustumaan etukäteen. Eikä näköjään kukaan yksityinenkään taho järjestä mitään synnytysvalmennuksia...
Minulle olisi tärkeää saada tietää mahdollisimman paljon synnytyksestä etukäteen. Moni pystyy lähteä synnyttämään vain luottaen kätilöiden osaamiseen ja neuvoihin. Minä olen tiedonjanoinen ja olen jo muutaman kirjan synnytyksestä lukenut. Haluaisin olla mahdollisimman aktiivinen synnytyksessä. Sen ja synnytyspelkoni takia olen harkinnut, että miehen lisäksi meille tulisi doula synnytykseen.
Mieluusti kuulen kokemuksianne doulasta tai aktiivisesta synnytyksestä.
Moi! En tiedä missäpäin asut mutta helsingissä joogastudio manipura järjestää joogaa odottajille ja siihen sisältyy kaksi kertaa käytännön harjoittelua! Puoliso on tervetullut mukaan. En mainosta vaan olen itse osallistumassa. Heiltä löytyy muistaakseni kurssimuotoinen synnytysvalmennus myös... tsekkaa sieltä :)
VastaaPoistaAsutaan aika kaukana Helsingistä, joten tulisi tuolle kurssille turhan paljon hintaa. :/ Mutta mainostaminen on kyllä ihan tervetullutta. ;)
PoistaNo, synnytyksestä voi lukea valtavasti vaikka mitä kauhua tai onnistumisen kokemuksia ja kaikkea siltä väliltä. Minusta kannattaa kuitenkin asennoitua siihen hyvin avoimesti ja ottaa positiivisella asenteella vastaan sen, minkä luonto eteen tuo. Jos kauheasti tekee suunnitelmia ja mielikuvia siitä, miten homma kulkee, niin todennäköisesti koko homma menee ihan päin vastoin mitä odotti ja suunnitelmat pipariksi.
VastaaPoistaJa kyllä ne kätilöt on saattaneet niin monta pientä sammakonpoikasta maailmaan, että tietävät kyllä mitä tekevät :) (no meille sattui kätilöopiskelija, joka oli ihan huipputyyppi, vaikka kokemusta ei vielä niin valtavasti ollutkaan).
Mun mielestä ennakkoon lukeminen ja asioiden selvittely ei tarkoita automaattisesti tiukkaa ja joustamatonta suunnitelmaa. :) Ja nuo lukemani asiat ovat lähinnä asiakirjallisuutta, ei kauhu- tai romantiikkatarinoita synnytyksestä. Tietysti jotain odotuksia mulla on esim. toimenpiteiden, puudutusten ja ponnistusasentojen suhteen, mutta ymmärrän toki, että se kuinka ne toteutuu selviää vasta synnytyksessä.
PoistaEn yhtään epäile, etteivät kätilöt tietäisi, mitä tekevät. Mutta minullekin on tärkeää tietää, mitä minä teen ja mitä kropassa tapahtuu (jo etukäteen)! Kun ymmärtää synnytyksen kulkua ja kivun syytä, niin on ehkä helpompi olla panikoitumatta -> rentoutuneempi mieli -> nopeampi synnytys.
Toivotaan, että meillekin tulee mukava kätilö vastaan, jonka kanssa kommunikointi sujuu (kaksikielisellä paikkakunnalla ei itsestäänselvyys).
Erinomainen vastaus.
PoistaJoissain äitiysjoogakursseilla on myös synnytykseen liittyviä harjoituksia, ehkä niitä voisi löytyä myös teidän kodin läheltä? Aktiivinen synnytys -kurssejakin on, mutta ei välttämättä kaikkein pienimmillä paikkakunnilla.
Tuntuu, että meillä päin ei ole mitään! Äitiysjoogaa olisi ja sitä voisin tosin harkita. Aluksi piti mennä pilatekseen, mutta mulle 16 euroa kerta on kyllä ihan liikaa. :/ Mitään muuta odotusjumppaa täällä ei ole, eikä synnytysvalmennuksia lainkaan... Ja asutaan kuitenkin aika isolla paikkakunnalla.
PoistaNo joo, itsekin luin synnytyskirjoja ja ajattelin sen valmistavan minua synnytykseen. Menin kuitenkin synnyttämään todella avoimin mielin ja juuri sillä asenteella että kätilö ja muu henkilökunta kyllä tietää mitä tekee. Kokemus oli aivan erilainen kuin kirjoista olin ymmärtänyt, mutta hienointa, mihin olen tässä elämässä pystynyt. Ja ilman tätä mahtavaa kätilöä, jonka saimme, en olisi todella selvinnyt siitä tilanteesta. Tietenkin myös mieheni tuki oli valtava! En minäkään juuri noista valmennuksista irti saanut.
VastaaPoistaKoitko, ettei kirjat valmistanut synnytykseen ollenkaan? Ainakin tässä vaiheessa koen jonkinlaista rauhaa, kun tiedän kuinka kaikki menee periaatteessa.
PoistaJa kuten yllä jo sanoin, niin luotan että lääkärit ja kätilöt tietävät erittäin hyvin mitä tekevät. Mutta koen, että minunkin on tärkeää tietää etukäteen. Samanlainen olen jokaisen uuden kokemuksen suhteen. :)
Kyllä niistä kirjoista se hyöty oli, että aloin luottaa itseeni ja vartalooni siinä, että se osaa toimia "oikein" kun synnytyksen on määrä alkaa. Lisäsi se siis jotenkin mun rauhallisuutta. Mutta monet asiat sitten oikeassa tilanteessa meni ihan eri tavalla kuin olin ajatellut, mutta osasin ehkä sitten myös ottaa vastaan ne asiat suuremmalla rauhallisuudella. Yksi kirja jonka luin oli Minna Haatajan Hyvä syntymä. Toista hyvää lukemaani kirjaa en nyt millään muista nimeltä...
PoistaKyllä synnytykseen kannattaa valmistautua, se ei välttämättä ole helppo ja itse kaduttaa, että en ottanut enemmän asioista selvää, mm. hengitysharjoituksista ja muista. Itse lähdin synnytykseen aika avoimin mielin, tulee mitä tulee, en pelännyt sitä ja ajattelin, että kyllä siitä selviää kun on kaikki muutkin selvinneet. Todellisuus kuitenkin iski, kipu oli jäätävä ja jokaisella supistuksella tuli pahoinvointi ja oksensin useamman kerran synnytyksen aikana joka kesti 17 h 30 min, eikä edes ollut erityisen pitkä. Näistä huolimatta synnytyksestä jäi positiivinen fiilis, ei kammoa ja olen valmis siihen uudestaan. Mutta kipuun auttoi kätilön hieronta parhaiten, jos ei lasketa epiduraalia, minkä sain vasta vähän ennen ponnistusvaihetta. Menin jotenkin lukkoon synnytyksessä, mikä pitkitti avautumista. Tähän on keinoja, mihin voi valmistautua ennalla. Ja toivottavasti tämä ei nyt pelota sinua, mutta tosiaan on hyvä etsiä tietoa, eikä olla niin itsevarma kun minä ;)
VastaaPoistaEi pelottanut tuo kommenttisi. :) Elämäni pahinta hetkittäistä kipua olen kokenut varmaan aukiolotutkimuksessa ja punktiossa tähän asti, mutta oletan, että synnytyksessä kipu on pidempää ja ehkä pahempaa.
PoistaSynnytyksestä voi ottaa selvää ja kannattaakin, mutta etukäteen sitä ei suunnitella hirveästi kannata. Itse tein tämän "virheen" esikoisen kohdalla, kun kuvittelin että totta kai kaikki menee kuin oppikirjoissa.. Harvoin se kuitenkaan välttämättä niin menee. Oma esikoinen syntyi 20 tunnin jälkeen hätäsektiolla ja oli perätilassa. En todellakaan ollut kuvitellut että niin voi käydä. Nyt odotan toista lasta, joka voi syntyä hetkenä minä hyvänsä (nyt rv 38+4), enkä ole paljon uhrannut ajatusta koko synnytykselle. Toivon, että asiat menee omalla painolla ja lopputulos on se että saadaan terve lapsi syliin, mikä on tärkeintä :)
VastaaPoistaMä haluan joitakin asioita suunnitella, mutta toisaalta yritän ottaa suunnitelmissa huomioon myös sen, että jokin asia voi mennä pieleen. Esim. synnytyssuunnitelmaan kirjaan sen, että jos vauvan ei pääse minun iholle synnyttyään niin pääsisi sitten isän iholle.
Poista