Ensimmäinen äitiysneuvola

Torstaina olimme miehen kanssa ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä. Neuvolan odotushuoneessa huomasin, että paikalle saapui pieni ryhmä opiskelijoita. Kauhukseni huomasin, että yksi heistä oli tuttuni. Yritin katsella kännykkää ja sulautua seinään. Mysteeriksi jäi, tunnistiko hän minut tai mieheni.

Pian sen jälkeen meidät kutsuttiin huoneeseen. Ensimmäisenä kävimme läpi minulle mieleen nousseita kysymyksiä. Kysyin heti ensimmäisenä, voimmeko käynnillä ultrata tai kuunnella sydänääniä, koska olin huolissani etenkin pahoinvoinnin loppumisesta. Olisin saanut ylimääräiseen ultraan ajan ensi viikolle, mutta se ei olisi töitteni puolesta ollut mahdollista, joten tyydyin sitten siihen, ettei ultrattaisi ollenkaan. Kysyin myös terveydenhoitajan mielipidettä koskien meidän ulkomaanmatkaa ja muutamaa muuta asiaa, jotka ovat mietityttäneet.

Sen jälkeen kävimme läpi perustietoja: sukujemme sairauksia, minun hemoglobiini (124) ja verenpaine (114/73). Puhuimme myös ruokailu- ja liikuntatottumuksista. Oli ihan lohduttavaa kuulla, että alkuraskaudesta monella jää liikunta välistä ja uni vie voiton. Itse olen ollut lähes liikkumatta IVF-hoidon loppupuolelta lähtien ja pikkuhiljaa pitäisi taas hinautua salille, kun olokin alkaa sen sallimaan. Liikkumattomuudesta ja turvotuksesta kertoi myös tämän hetkinen paino... IVF-hoidon edetessä huomasin, että muutama aiemmin pudotettu kilo tuli takaisin. Tuon painon lisäksi oli nyt muutaman viikon raskaudesta kertynyt neljä kiloa painoa. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan painoa kommentoinut, joten kai tämä on ihan ok tässä vaiheessa.
                                                     

Lopuksi saimme pinon esitteitä ja kotitehtäviä seuraavaa käyntiä varten. Kysyin, voiko hoitaja yrittää kuunnella sydänäänet ja hän lupasi. Tosin sain varoituksen, ettei äänet välttämättä kuuluisi, eikä hän ollut kuin kerran aiemmin saanut näin aikaisilla (rv 9+1) viikolla ääniä kuuluville. Kävin vessassa, jotta äänet saataisiin mahdollisimman hyvin kuuluville. Makasin paikoillani ja tuijotin katon reikäisiä levyjä. Dopplerista kuului vaikka mitä suhinaa ja hoitaja kevensi tunnelmaa juttelemalla niitä näitä. Ihmeeksemme hän sai nopean töminän kuuluviin. <3 Sielä meidän ihmeen sydän löi täyttä laukkaa 170 kertaa minuutissa! Hoitajakin liikuttui. 

Neuvolakorttiin sain meidän neuvolatädin puhelinnumeron. Hänelle saa soittaa, jos tulee jotain mieleen tai jos tarvitsen sairaslomaa syystä tai toisesta. Hän myös lupasi, että jos meinaan liikaa huolestua, voisi hän kuunnella nopeasti sydänäänet kunhan soitan hänelle ensin!

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kului aikaa noin puolitoistatuntia ja siitä jäi hyvä mieli. 

4 kommenttia

  1. ihana juttu että sydänäänet kuuluivat niin saitte miehesi kanssa kans vähän huojentua että hyvin sielä menee. Mulla kuunneltiin ekaa kertaa varmaan joskus 14 viikolla, ekassa neuvolassa ei kuunneltu ja se oli tasan 10viikolla muistaakseni. Ihanaa odotusta ja vappua ja toukokuun alkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihanaa ja tuli huojentunut olo. Vaikka tuntuu, etten ole raskaana (turvotusta lukuunottamatta), niin kai se on pakko uskoa kun nyt olen nähyt ja kuulluut mitä minussa tapahtuu! :D

      Poista
  2. Ihana kuulla taas kuulumisia :)
    Itsestä tuntui se eka neuvolakäynti todella tärkeältä. Muutenhan ne neuvolat ei kestä puoltatoistatuntia mut ekalla kerralla kun on niin paljon asiaa ja juttuja joita pitää käydä läpi. Muistan, että se eka oikea neuvolavisiitti vain konkretisoi sitä raskautta ihan valtavasti. Tuntui sen jälkeen oikeasti siltä että musta tulee äiti ja miehestäni isä.

    Ja onpa ihanaa kuulla että sydänäänetkin saatiin jo kuuluviin. Oma neuvolaterkkani ei suostunut sydämensykkeen kuunteluun ennen viikkoa 15 vaikka pyysinkin aiemmin :D itse sitten ostin dopplerin kotiin jolla yritin viikolta 12 asti kuunnella sydämensykettä mutta en osannut ollenkaan...sain aikaan vain outoa suhinaa ja pörinää. Sitten viikolla 14 sain kuin sainkin sen sykkeen esille ja se oli niin helpottavaa ja ihanaa :)
    Mulla kyllä on jonkin verran ylimääräistä rasvaa tossa vatsanseudulla niin sekin varmasti aiheutti sen etten kuullut dopplerilla kovin aikaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeimpänä asiana pidin minäkin tätä raskauden konkretisoitumista. Tosin vieläkin olen ihan ulalla enkä oikein meinaa uskoa, että olen tosiaan raskaana.

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)