Ensimmäiset viikot

Raskaustesti näytti haaleaa positiivista rv 3+4. Epäusko valtasi etenkin miehen, joka ei toista viivaa nähnyt. Seuraavana päivänä ennen kuin hain miehen töistä, tein testin ja otin tikun mukaan. Sen nähdessään miehellekin tuli joku käsitys siitä, missä mennään. Itkin paljon onnesta ja toivoin, että kaikki menee hyvin.

Viidennellä viikolla olimme pienellä reissulla. Virallisena testipäivänä testissä oli vahvat viivat. Vaikka pelkoja oli etenkin toispuoleisten kipujen takia, yritin nauttia parhaani mukaan. Iltaisin paleli ja väsytti.

Kuudennella viikolla Lugesteronit olivat loppu jokaisesta apteekista. Panikoin, soittelin ympäriinsä ja lopulta sain päivystyksestä muutaman Lugesteronin. Seuraava aamu meni apteekkeja läpi soitellen ja yhdestä apteekista luvattiin varata minulle paketti Lutinuksia Lugesteronien tilalle. Rv 5+0 ja rv 5+3 digitestit näyttivät "Raskaana 2-3". Paniikki hiipi mieliin ja pelkäsin jatkuvasti vuodon alkamista. Vahva tunne siitä, ettei kaikki voi olla hyvin ja että olin mennyt iloitsemaan liian aikaisin. Rv 5+6 sain testiin kuitenkin toivotun tuloksen, "Raskaana +3".

Seitsemännellä viikolla paniikki alkoi hälvetä ja tunsin taas pakahduttavaa iloa raskaudesta. Pahoinvointi alkoi pahentua ja etenkin aamuisin, iltapäiväisin sekä iltaisin oli huono olo. Rv 6+6 oksensin aamulla. Tai tarkemmin sanottuna itkin onnesta ja oksensin.

Kahdeksas viikko lähti eilen käyntiin, eli tänään on rv 7+1. Pahoinvointia ja ärtymystä edelleen ilmassa. Olo on laiska ja saamaton. Ja jännittynyt. Huomenna meillä on alkuraskauden ultra. 

7 kommenttia

  1. Oon niiin onnellinen teidänkin puolesta, viikot ne vaan vierii eikä ite meinaa vieläkään tajuta koko asiaa.. :)

    Meillä tänään 12+1, ja aamulla oli nt-ultra! <3 sielä meidän pieni kiepsutteli hurjaa vauhtia kädet ja jalat viuhuen! Vilkas tyyppi, kehui kätilö.. :D mä en saanu sanaa suustani koko aikana, tuijotin vaan sitä kiepsuttelijaa.. <3 ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin, ei mitään poikkeavaa.. <3 aivan uskomaton kokemus! Kyllä mieskin joutui vaivihkaa silmäkulmiaan pyyhkiä.. :) Nyt saa vihdoin alkaa kertoa uutista lähipiirille, tätäkin on niin odotettu!

    Onnea teille huomiselle!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisille kertominen tuntuu ihan hirveän oudolle, kun itsekään ei ymmärrä koko asiaa! :D Voin vain kuvitella, miltä tuntuu sitten, kun omille vanhemmille kertoo...

      Poista
  2. Uskon ja toivon, että huomenna saatte iloisia uutisia alkuraskauden ultrassa! :)Kaikki oireetkin vaikuttavat hyviltä eikä sulla ole ollut verenvuotoja tai kamalia kipuja, et ainakaan maininnut joten sinuna menisin luottavaisin mielin.
    Toki sen jälkeenkin mitä vain voi tapahtua. Minulle aina alkuraskauden ultrissa viikolla 7 ovat lääkärit sanoneet, että edelleen on vielä 10% riski keskenmenoon ja seuraavalla viikolla riski taas pienempi, mutta ainakaan ei ole vaaraa tuulimunasta tai kohdunulkoisesta ja kohdunulkoinenhan voi kehittyä aika vaaralliseksikin tilanteeksi, joten alkuraskauden ultran jälkeen voi ainakin relata siinä määrin, että raskaus on oikeassa paikkaa ja nyt ei voi muuta kuin antaa sen alkion kehittyä siellä kohdussa ja jos jotain ikävää tapahtuu niin sitten sen oli määrä tapahtua.

    Itse olen toisaalta ottanut rennommin alkuraskauden ultran jälkeen mut esikoisen kohdalla kyl olin aikamoinen stressierkki. En edes ymmärrä miksi, meillä ei ollut takana lapsettomuutta, lapsi saanut alun heti ensimmäisestä yrityksestä, olimme nuoria ja terveitä ja ei ollut kokemusta keskenmenostakaan. Mutta olin alkuraskauden ihan paniikissa ja varma että kaikki menee huonosti. Kävin sitten yksityisellä ultrassa viikolla 7, 8 ja 10. Sitten viikolla 12 oli kunnallinen NP ultra ja viikolla 15 neuvolalääkäriultra ja sitten rv 18 kävin rakenneultrassa yksityisellä ja rv 20 vielä kunnallisella ja sen jälkeen vasta rauhotuin ja uskalsin myöntää itselleni ja muillekin, että olen raskaana :D
    Toisaalta olihan se aikamoisen hieno kokemus nähdä kuinka alkio muuttui viikko viikolta enemmän vauvan näköiseksi. Viikolla 7 kun siellä ultraruudussa näkyi vain epämääräistä suttua ja tietysti sen sydämentuike. Seuraavalla viikolla alkio näytti jo sellaiselta pähkinältä ja viikolla 10 näkyi jo jalat ja kädetkin jotka kovasti siellä potkivat ja sätkivät. Se on ihmeellistä kuinka nopeasti se muutos tapahtuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taas lapsettomuusklinikan gyne on sanonut, että sykkeen näkymisen jälkeen, alkiosta johtuva keskenmenoriski on aika olematon. Vain n. 2-3 %:n luokkaa jos sitäkään. Äidistä johtuva keskenmeno/kohtukuolema voi sitten tietysti tapahtua vielä vaikka missä vaiheessa raskautta. Syiksi mainitsi esim. tulehdukset, kohdun rakennepoikkeavuuden tai vatsaan kohdistuvan iskun esim. onnettomuuden takia.

      Tsemppiä ultraan, hyviä uutisia siellä tulee! <3

      Poista
    2. Ei ole ollut verenvuotoa, vaikka sitä koko ajan pelkäänkin! Vähän salaa haaveilen, että saisin ennen äitienpäivää käydä vielä jossain ultrassa. Saa nähdä, kuinka julkisella menee nuo ultrat ja pitääkö jossain vaiheessa käydä rauhoittelemassa mieltä yksityisellä. :)

      Poista
  3. Ihanaa, että kaikki on sujunut hyvin :) olisi kiva lukea enemmänkin noista alkuviikkojen kokemuksista, jos joskus vielä raskaus osuu omalle kohdalle, niin saisi vähän vertaistukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuviikoista on kamalan vaikea kertoa, kun oma pää on ihan totaalisen sekaisin. Seitsemänneltä viikolta lähti pahoinvointi kunnolla käyntiin ja töiden jälkeen ei ole jaksanut mitään tehdä. :)

      Mutta kysele ihmeessä jos jotain tulee mieleen. Toivotaan, että teillä pian onnistuisi. <3

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)