Seison reunalla. Näen, että alhaalla on tyyni meri. Tiedän, että hyppääminen ei ole turvallista. Tiedän, että tyynessä meressä voi olla teräviä kallioita ja jos hyppään varomattomasti, voin satuttaa itseni pahasti. Rauhallinen alas kiipeäminen olisi turvallisempaa - voisin silloinkin kaatua ja satuttaa itseäni hieman, mutta en kovin paljoa. Alhaalla olisi kaunista, mutta ei niin henkeäsalpaavasti, kuin silloin jos uskaltaisin hypätä.

Tänään minä hyppään. Tänään minä itkin onnesta.

Vatsa tuntuu oudolta ja on turvonnut ja sitä jomottaa menkkamaisesti. Rinnat eivät ole hirveän kipeät, mutta kipeät kuitenkin. Välillä etoo, mutta olo on todella normaali. Ja toisaalta täysin epänormaali.