Tyyntä myrskyn edellä

Suunnilleen viikko uuden kierron ja ensimmäisen IVF:n alkuun. En uskonut olevani näin rauhallinen. Luulen kuitenkin, että rauhallisuuden takana piilee lamaannuttava kauhu (kyllä, olen dramaattinen ihminen). Olen nukkunut viimeaikoina hyvin. En ole miettinyt hoitoja liikaa.

Suunnittelukäyntiä ennen ja sen jälkeen nukuin hetken erittäin huonosti. Eräänä yönä hyppäsin sängystä ylös ja juoksin makuuhuoneen ovelle puoliunissani. Luulin, että jotain pahaa tapahtuu. Onneksi mies heräsi ja käski takaisin sänkyyn... mitä jos olisin juossut rappukäytävään keskellä yötä? :D Siinä olisi naapureilla ollut ihmeteltävää. Luulen, että hoitojen aikaan alan sekoilla unissani vastaavasti ja mies saa sitoa minut sänkyyn kiinni. Stressaantuneena tuollainen unikäytös on ihan normaalia minulta.

Kauhiustuttaa, että ensimmäinen hoito menee penkin alle. Gonal-F:n annostus on niin pieni, etten usko, että sillä saadaan mitään aikaan. Toivotaan, että lääkäri on oikeassa ja että tuo annostus toimisi. Minun ei auta kuin luottaa ja odottaa.

Jotain, mitä odottaa... 

Kevään suunnitelmat ovat hajallaan. Pelkään, etten kykene moneen asiaa, jos tulenkin punktiosta kipeäksi. Miehen kanssa ollaan kuitenkin mietitty, että keväällä tai alkukesällä tehtäisiin joku matka. Edes siksi, että saataisiin tämä kaikki "tauolle" hetkeksi. Mieltäni rauhoittaa, että on jotain ihanaa, mitä odottaa. Vielä kun keksisi, minne haluaisimme matkustaa... 

8 kommenttia

  1. Kun hoidot alkaa, niin se aika menee yllättävän nopeasti! :) parissa viikossa tapahtuu niin paljon, että ei itsekään pysy ihan kartalla.. :) sitä vaan suorittaa kaikki lääkärin määräämät toimenpiteet yksitellen, ja sitten se monta kuukautta pelätty punktiokin on hetkessä ohi!

    Täällä eletään PP12, enkä millään haluaisi tehdä koko Testiä! Mielummin elän epätietoisuudessa, kun siinä tiedossa että testi näyttää negaa! Piinapäivät isolla P:llä.

    Ja hyvä idea tuo matkustaminen, mekin lähdetään kolmen viikon päästä Dupaihin! :D ajankohta on ehkä vähän kyseenalainen, jos tässä oltaisiinkin raskaana... Mutta ajateltiin, että ei aina voi elää sitä "sitte kun.." elämää, vaan tätä elämää pitää elää tässä ja nyt. On todellakin edes jotain mitä odottaa, viikko rauhoittumista miehen kanssa kahdestaan.. <3 vielä paremmaksihan sen tekisi, jos meillä olisi pieni salamatkustaja mukana.. ;)

    Jännän äärellä ollaan molemmat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselinkin kalenteria ja nyt jo tuntuu siltä, että kunhan saadaan homma käyntiin niin tämä on jo yhtäkkiä ohi. :D Teetetään remppaakin tässä hoidon aikana, joten on jotain ajateltavaa. En tiedä kuinka fiksu idea, mutta näillä mennään.

      Toivotaan, että teidän hoito päättyi onnellisesti ja että pääsisitte kolmestaan matkaan. <3

      Poista
    2. Varmasti remppa on hyvä idea, jos siitä ei ota stressiä itelleen! :) kun saa muuta ajateltavaa, niin aikakin kuluu paremmin.. :)

      Ja kyllähän siinä niin kävi, että näillä näkymin meitä lähtee Dubain reissulle yksi salamatkustaja mukana.. <3 sunnuntaina sain plussan, ja juuri äsken tein cbn viikkonäytöllisen testin joka näytti raskaana 3+, että aika vahvasti ainakin vielä menee.. <3 uskomatonta että se yksi ainut selvinnyt alkio toi meille sen kauan kaivatun plussan! Joten älä sinäkään menetä toivoa missään vaiheessa, elämä osaa yllättää! <3

      Pysyn edelleen aktiivisena lukijanasi ja pitelen teille peukkuja tulevan hoidon aikana! :)

      Poista
    3. Aivan mahtava uutinen! <3 Tuo kyllä itsellekin toivoa. :) Mikä teillä muuten oli lapsettomuuden taustalla?

      Kiva kun pysyt lukijana. Toivon teille paljon onnea loppumatkaan. <3

      Poista
    4. Kiitos! <3

      Lapsettomuuden syy oli endometrioosi! Toiseen munasarjaan kasvoi noin vuosi sitten suklaakysta (endometriooma), josta ko sairaus selvisi! Kysta on minulla edelleen, ja se varmasti haittasi sen toisen munasarjan toimintaa, ja olen lukenut että se saattaa vaikuttaa myös molempien munasarjojen munasoluihin negatiivisesti. Sitä ei suostuttu leikata, koska oli niin pieni ja leikkauksissakin on aina omat huonot puolensa. Ja tietenkään en tiedä kuinka laajasti endo tuola mahassa jyllää, mutta ei mulla koskaan mitään kovia kk-kipuja oo ollut.

      Nyt saakin jännätä sitten ainakin 10.3 asti, jolloin on alkuraskauden ultra... Huh..

      Poista
    5. Niinhän se olikin! :) Onneksi teillä kuitenkin tärppäsi näin "helposti". Toivotaan onnea ultraan. :) Ei onneksi enää montaa viikkoa (helppohan se on täältä sanoa;).

      Poista
  2. Meillä nyt menossa tänään viimeinen piikityspäivä ensimmäisessä IVF kierrossa. Kauhuninnolla (jos se kuvailisi) odotan punktiota ja toivon tietysti että alkionsiirtoon päästään. Tsemppiä teille ja toivottavasti kaikki onnistuu ja se plussa tulee!

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommentin! :)