Pelkojen suunnittelua

Tammikussa saan soittaa polille kysyäkseni IVF-hoidosta. Olen kuitekin ollut malttamaton, etenkin kun tässä kierrossa ei näyttänyt mitään tapahtuvan. Suureksi harmiksi taisi ovulaatiokin jäädä puuttumaan kokonaan... Eilen oli sitten pakko soittaa ja kysellä tuosta jonosta. Sain vastauksen, että tammikuun alussa voin soittaa ajan suunnittelukäynnille, joka tulee toteutumaan tammikuun lopussa tai helmikuun alussa! 

Toivon, että suunnittelukäynnin jälkeen päästäisiin mahdollisimman nopeasti tositoimiin. Millaisia kokemuksia teillä on IVF suunnittelusta? Kuinka pian alkoi tapahtumaan käynnin jälkeen? Onko miehen mukanaolo hyödyllistä?

Toisaalta olen luottavaisin mielin hoidon suhteen. Meidän polilla on ihana ja huomioiva henkilökunta, mutta toisaalta varsinainen hoito tullaan tekemään meille toisella paikkakunnalla, mikä tuo vähän lisähaastetta. Pistäminen pelottaa jo valmiiksi (sen saa hoitaa joku muu), mutta sitä enemmän pelottaa lääkkeiden sivuvaikutukset. Sen jälkeen pelottaa se, ettei raskaus ala tai vielä pahempaa, ettei me saataisi yhtäkään alkioita. Jos raskaus alkaa, pelkään että tulee keskenmeno. Jos ei tule heti, pelkään että tulee myöhemmin tai ilmenee joku vakava kehityshäiriö. Jos ei, niin varmaan synnytykseen kuolee joku. Jos ei, niin pelkään että lapsi menehtyy kätkytkuolemaan jne. Ei taida nämä pelot tästä pienemmäksi muuttua?

Ensi vuodesta tulee kuitenkin rankka, lapsettomuuden osalta varmasti rankempi kuin tästä vuodesta. Toivotaan, että kaikki tuleva johtaisi kuitenkin johonkin ihanaan. 

16 kommenttia

  1. Meillä lähdettiin hoitoon heti suunnittelukäynnin jälkeisestä kierrosta.

    Pistäminen ei ole lainkaan paha juttu. Ensimmäinen kerta jännittää kovasti, mutta se menee sen jälkeen hienosti. Neula uppoaa kuin sulaan voihin. Ovat tosi pieniä ja ohuita. Ekassa hoidossa pistoskohta tuntui kirvelevän pistoksen jälkeen ja tuli punoitusta. Tokalla kertaa putsasin pistokohdan heti pistämisen jälkeen desinfiointiaineella, eikä noita oireita ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain toisestakin blogista luin, että heti suunnittelun jälkeisestä kierrosta olisi tositoimiin ruvettu. Toivon todella paljon, että meilläkin niin olisi. <3 Onko teillä monta hoitoa takana jo ja millaisin tuloksin on hoidot sujunut?

      Poista
  2. Moikka, meidän hoitopaikassa toivottiin, että mies on mukana ensimmäisellä ivf-hoidon suunnittelukerralla. Hoito alkoi heti seuraavasta kierrosta suunnittelukäynnin jälkeen. Infektioverikokeet pitää kans olla otettu ennen munasolujen keräystä.

    Ei se pistäminen ole lopulta pahajuttu, kun saa ensimmäisen pistokset uudesta lääkkeestä pistettyä. Itelle on ollut helpompaa pistää itse, kun muuten on tosi sidoksissa siihen pistäjään, kun noita piikkejä tulee kuitenkin päivittäin. Aluksi ajattelin, että en pysty pistää itseäni, mutta kaikkeen tottuu, kun on pakko. Hankalaa on ollut itelle se, että pistokset ovat kovin sidottuja kellonaikoihin ja menojaan on välillä hankala suunnitella etukäteen, kun välillä kuukautiskierto on heitellyt noitten kaikkien lääkkeiden ja ehkä hoitoon liittyvän stressin vuoksi. Monenlaisissa juhlissa olen joutunut muiden tietämättä käydä itseäni piikittämässä, välillä lääkkeen opasvihkon kanssa..

    En ole itse sannut ivf:ää liittyviin pistoksista haittavaikutuksia, enkä ole kokenut munasolujen keräämistä kivuliaana, kun siinä saa niin hyvät esilääkitykset. Mä kyllä panikoin ihan tajuttomasti ekaa keräyskertaa, mutta jos näin jälkiviisaana voin yhtää sitä pelkoa helpottaa, niin kyllä ne osaa hommansa ja miehen voi halutessaan ottaa mukaan toimenpiteeseen. Ei se ole kamala toimenpide. Nettipalstoja liittyen munasolujen keräykseen ei kannata lukea, koska niiden lukemisen jälkeen pelkää ainakin kahta kauheammin sitä toimenpidettä. Lääkärit sanoi mulle ennen ekaa keräystä, että ekan keräyskerran lopputuloksesta ei kannata hermostua liikaa, koska siinä joudutaan monesti hakemaan kullekin potilaalle sopivia lääkkeitä ja annoksia. Osalla tietysti saattaa mennä heti kaikki hienosti, mutta ainakaan itse en kuulunut siihen joukkoon, mutta toisen keräyskerran lopputulos oli jo parempi ja viimeinen alkio siitä setistä siirrettiin mulle juuri tänään.

    Kaikkein hankalinta on ollut henkinen puoli, kun mulla on ollut siinä niin paljon erilaisia hankaluuksia liittyen kohdun limakalvon paksuuteen ja se on tuntunut välillä täysin toivottomalta. Se on ollut tässä prosessissa kaikkein raastavinta. Oon kokenu, että hoidon aikana on hyvä olla ystäviä, joille voi purkaa tuntemuksiaan aiheesta, koska ei me muuten läpikäytäis näitä lapsettomuushoitoja, jos kaikki olisi aina onnistunut hyvin.

    Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ivf-hoitoihin, kyllä kaikki asiat lopulta järjestyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että meilläkin menisi sitten aikanaan tuo punktio hyvin... Hyvä kuulla tuokin, että ekasta tuloksesta ei tarvitse "liian" huolissaan olla. Vaikka varmaan sitä huolestuu (panikoi) joka tapauksessa, jos homma ei tunnu onnistuvan. Varmaan se henkinen puoli tulee olemaan vaikeaa.

      Paljonko te saitte munasoluja ja paljonko alkioita? Toivotaan, että tuo viimeinen on sitkeää laatua. <3

      Poista
    2. Kiitos rohkaisusta :) Ekalla kerralla multa ei saatu kuin yksi munasolu, joka ei hedelmöittynyt, joten kolmesta julkisen puolen keräyksestä ei mennyt silloin vielä yhtään käyntiä hukkaan. Ovulaatio oli lääkärin mukaan ekalla kerralla tapahtunut jotenkin liian aikaisin, koska edeltävässä ultrassa oli niitä kuitenkin näkyny 10. Sillä hetkellä oli kyllä ahdistavaa kuulla, että vieruskaverilta saatiin talteen 16 munasolua...

      Ensimmäisen ja toisen keräyskerran välissä oli myös aloitettu pistoshoito, jonka lääkäri keskeytti kesken kaiken, kun näytti, että se ei johda hyvään lopputulokseen. Toista keräyskertaa edeltävässä lääkehoidossa käytettiin täysin eri lääkityksiä kuin ensimmäisessä hoitokierrossa ja saatiin talteen 7 munasolua, joista hedelmöittyi 4. Ei tietysti saatu yhtään liikaa talteen, mutta paremmin kuitenkin. Tuo hedelmöittyminenkin tuntuu olevan jollain lailla arpapeliä. Noista 4 hedelmöittyneestä alkiosta yksi ei selvinnyt sulatuksesta, mutta kolme ollaan saatu tähän mennessä siirrettyä.

      On vaan tällä hetkellä tuohon kohdun limakalvon hoitoon menossa niin vahva estrogeenitukilääkitys, että sairaalan ylilääkäri oli sitä mieltä, että sitä tulisi kyllä alkaa purkamaan raskaustestin jälkeen. Meinaa ahdistaa, kun pelkään, että tulee viimeistään sitten keskenmeno, kun tämä estrogeenilääkitys joskus puretaan, jos tämä alkio onnistuisi jotenkin pysyä mukana edes vähän aikaa.

      Tsemppiä sulle ja nimimerkille Aa_Äm tuleviin hoitoihin Hengähdystauot ei oo koskaan pahitteeksi. Kyllä mä oon ollu ihan iloinen siitä, että julkisella puolella on välillä kesä- ja joulutauko, niin voi välillä pitää pienen henkisen tauon näistä asioista, koska on tämä välillä henkisesti vaan tosi syvältä.

      Poista
    3. No ei ole teillä ihan helpoimman kautta sujunut, olisi kyllä onnistuminen jo paikallaan. :) En ole ennen tullut ajatelleeksi, että pistoshoidot voidaan keskeyttääkin. Kyllä sitä tämän projektin kanssa onkin saanut uutta oppia. :D

      Ei auta, kuin luottaa, että lääkärit saa lääkityksen pidettyä sellaisena, ettei niiden takia tulisi keskenmenoa...

      Hengähdystauot ovat olleet ainakin osittain ihan positiivinen juttu. Onneksi niitä on pakosti tullut, koska jos olisi minusta kiinni, niin oltaisiin varmasti vain paineltu eteenpäin koko ajan. En tiedä mitä sellainen olisi tehnyt päälle, mutta ainakin viime aikoina olen jaksanut paremmin kuin aikaisemmin.

      Poista
    4. Kiitos tsempistä Anonyymi! :)

      Joo Olishan se ollut suoraansanottuna tyhmää lähteä tuohon ivf-hoitoon samaan aikaan talonrakentamisen kanssa. Mutta voin sanoa, että vaikka reilu vuosi kului omakotitalotyömaalla, niin en kokenut sitä läheskään niin raskaaksi kuin tämä lapsettomuus.. Ja taas toisaalta, oli koko ajan jotain muuta ajateltavaa kuin vauvan kaipuu, kun sai raksalla touhuta ja suunnitella. Nyt, kun kaikki on valmista, niin ei meinaa saada ajatuksia pois vauvattomuudesta.. Ja voitte vaan arvata niiden kyselyiden määrän, mikä on alkanut kun talo on valmis.. Että Koskas se "uuden tuvan Jussi" syntyy, niin kun tääläpäin on tapana udella.. Argh.

      Poista
    5. Tuo kysely on niin ärsyttävää. Meillä on se onni, että on ostettu niin pieni asunto, ettei sen takia ole lapsia vielä kyselty. :D Mutta kyllä tämä naimisissaolo, varsinkin ensimmäisinä vuosina, aiheutti sellaista uteliaisuutta että huh huh...

      Poista
  3. Moi!
    Minä olin yksin suunnittelukäynnillä viime kuussa. Että miehen läsnäolo ei oo pakollista, mutta varmasti kivempi ehkä mennä sinne kaksin kun yksin.. :) mitään muuta hyötyä ei mielestäni miehellä sielä olisi ollut!
    Myös meillä oltaisiin ryhdytti tositoimiim heti seuraavasta kierrosta, mutta itse halusin lykätä hoidon alkavaksi vasta tammikuulla.. Meillä oli talonrakennusprojekti ihan loppusuoralla sillon, nyt ollaan päästy just muuttamaan, mutta parin kuukauden hengähdystauko ennen seuraavaa "projektia" tuskin on pahitteeksi.. :)
    mua jännittää myös hurjasti se pistely, että mitä jos epäonnistun tms. Myös aikataulujen tarkkuus on varmasti hankalaa näin vuorotyöläisenä.. Mutta aika näyttää miten käy.. :) tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon rakentaminen on kyllä sellainen projekti, ettei sen aikana tee varmasti hyvää jos on toinen iso projekti menossa. Me ollaan vain remppailtu ja silti näihin kevyihin hoitoihin yhdistettynä oli jossain vaiheessa melko rankkaa.

      Voi olla siis, että ollaan hoidoissa jossain vaiheessa yhtä aikaa. :)

      Poista
    2. Olin vähän jopa paniikissa kun menin sinne suunnittelukäynnille, että "pakottaakohan" ne meidät hoitoihin heti seuraavassa kierrossa. Kun yhtään en tiennyt että voiko sitä lykätä vai siirrytäänkö sitten automaattisesti takaisin jonon hännille.. Onneksi ei, ja lääkäri ymmärsi oikein hyvin tilanteemme.. :)

      Ja joo, todennäköisesti ollaan hoidoissa samaan aikaan, veikkaan että mun Tammikuun menkat alkaa kuun loppupuolella, joten punktiot yms on sitten kai Helmikuun alussa! :) hurjaa!

      Poista
    3. Toivotaan, että molemmilla tärppäisi ekasta hoidosta. <3 Tai miksei tässä vielä voisi pikkaista ihmettäkin toivoa, jos oikein positiiviseksi heittäytyisi... :D

      Poista
    4. Haha, joo, ihmeitä sattuu ja silleen.. :D jos vaikka lopettais ressaamisen ja yrittämisen, niin silloinhan se raskaus kuulemma alkaa.. ;)

      Poista
    5. Niin, eikös jokaisen kaverin tuttava tai kaverin serkku ole tullut raskaaksi heti, kun lakkasi yrittämisen? Että kyllä se kannattaa vaan rentoutua niin yhtäkkiä ollaan mekin molemmat raskaana. :D Kumma, kun kukaan lääkäri ei ole ainakaan meille tarjonnut tuota vinkkiä, vaikka se kaikilla hienosti toimiikin. ;)

      Poista
  4. Meillä suunnittelukäynnille vaadittiin mies mukaan, koska silloin kirjoitettiin hedelmöityshoitoihin liittyvät paperit alle. Muistaakseni henkilöllisyys piti myös silloin todistaa henkilökortilla/ajokortilla. Kävimme samalla kertaa myös infektioverikokeissa.
    Meillä hoidot alkoivat heti seuraavan kierron alussa. :) Eiliseen punktioon piti olla saattaja, eli mies hoiti sen saattajan roolin, sekä tietty oman näytteensä antamisen. :P Siirtoon menen maanantaina yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että meilläkin alkaa suunnittelun jälkeisestä kierrosta tapahtua! :)

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)