Elämä nyt

Uusi kierto on alkanut ja luulen tunteneeni ensimmäiset ovulaatioon viittaavat nippailutkin! Luomuna tämäkin kierto, paitis varmaan Lugesteronia pitäisi taas käyttää. Tämä kierto nimittäin alkoi usean päivän tiputtelulla ja muutaman päivän "valemenkoilla", jotka eroaa oikeista vain sillä, että nuo ovat kivuttomat ja vähän niukemmat.

Meillä oli miehen kanssa ihana, yhteinen kesäloma. Yhtenä lomapäivänä kävelimme käsikkäin, kun ilta-aurinko paistoi. Minä uskoin hetken siihen, että me onnistumme. Sanoin miehelle, että ensi vuonna tähän aikaan olen raskaana. Toivon, että olin sillä hetkellä oikeassa. Siihen mennessä on jo todennäköisesti ensimmäinen IVF-hoito takana, joten onhan se joka tapauksessa mahdollista. Haluaisin toisaalta nähdä tulevaisuuteen... Toisaalta, jos tuo hetken toivo on silloin menetetty ja yritys on saanut ikäviä käänteitä, niin en olekaan kovin varma. Haluan luottaa siihen, että kaikki päättyy hyvin.

Luksusta ja laatuaikaa. <3

Moni tuttu on viettänyt ensimmäistä tai toista hääpäiväänsä. Facebookissa sataa vauvauutisia ja uusia sukunimiä. Ensin vuonna monella tämän vuoden hääpareilla on lapsi. Pelottaa nähdä naimisissa olevia kavereita, joilla ei lapsia vielä ole. Monen kohdalla on vain ajan kysymys, koska he ilmoittavat lapsen tulosta. Moni myös kysyy, että eikö mekin jo pian hankita?

Negatiivisista tunteista huolimatta olen osannut olla harvinaisen tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Olen seurannut surullisena uutisia maailmalta ja Suomesta. Ei ole itsestään selvää, että minulla on puhdasta ruokaa, sekä kaunis ja turvallinen ympäristö elää ja olla. Minulla on töitä, koti, perhe ja aviomies. Moneen muuhun verrattuna minulta ei puutu mitään. Elämä on joka tapauksessa tässä ja nyt, ei huomenna tai "sitten kun". Ehkä me ei koskaan saada lapsia ja jos niin käy, se ei saa minun elämääni pilata.

2 kommenttia

  1. Tuttua tuo ihmisten välttely. Olen miettinyt että olenko alkanut oikeasti erakoitumaan välillä, kun tässä lapsettomuushoitorumbassa on tullut jättäydyttyä aika paljon omiin oloihin.. Negatiivisia tunteita nousee aina välillä esiin, kateutta kai eniten. Mutta jotenkin sitä vaan on pakko olla positiivinen, kun ei hän tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.
    Tsemppiä kovasti ja toivon kovasti että teille se posiitivinen tulos sieltä vielä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä eristäytyiminen on kyllä yksi pahin konkreettinen asia, mitä lapsettomuudesta seuraa. :( Pitää yrittää syksyn jälkeen ottaa itseä niskasta kiinni ja katsoa, ettei erakoidu ihan kokonaan... Tsemppiä ja positiivisia tuulia sinullekin. :)

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)