Uusia tunteita

Lapsettomuuden kanssa on mennyt hyvin kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin. Tutulle syntynyt vauva, babyshowerkutsu ja yhden kaverin lasketun ajan läheneminen ei ahdista. Olin erittäin onnellinen, kun facebookin seinälle pomppasi kuva kurttuisesta vastasyntyneestä. Onnittelin pitkästä aikaa vilpittömästi ja ihastelin vauvan kuvaa.

Kuva
Mutta eräs kommentti tuttavan suusta... "Ei se niin harmita jos ei tuu raskaaksi, mutta jos tulee ja sitten tapahtuu jotain niin sitten se on kamalaa" sai mut melkein kiljumaan raivosta. Ei hän minun tilanteesta tiedä, mutta ihan oikeasti?! Ei tunnu pahalta jos ei tule raskaaksi? Helppohan se on sanoa, kun kokemusta raskaaksi tulemisen ongelmista ei ole. Itse osasin kuvitella, että "harmittaisi" jos en raskaaksi tulisi, mutta en pystynyt kuvitella kuinka kokonaisvaltaista tämä on. En tiedä mihin tätä vertaisin, muuta kuin kuolemaan. Nyt vain ei ole kukaan kuollut eikä ole ketään ketä surra tai muistella. Tietenkin tässä on toivoa tulevasta, mutta mitään takuita ei ole.

Tämä kierto on ollut erilainen moneen muuhun verrattuna. Nyt on kolmas luomuovulaatio koko yrityksen aikana. Lisäksi ainakaan tähän mennessä ei ole ollut minkäänlaisia tiputteluita. Lähes aina ovulaation aikoihin minulla on alkanut tiputteluvuoto, mitä on tullut aina yhdynnän jälkeen pari päivää. Nyt ei ole tullut tippaakaan verta ja nauroin jo miehelle, että pitäisi soittaa lääkärille ja kysyä mikä on vikana, kun kaikki näyttää toimivan normaalisti! Ainoa normaalista poikkeava asia oli pahoinvointi ennen ovulaatiota. Viime kierrossa se oli pahempi ja luulin sen johtuvan Letrozoleista, mutta tässä kierrossa pahoinvointi toistui...

10 kommenttia

  1. Todella inhottava kommentti tuttavaltasi! :( Olen kuullut, että ovulaatiokin voi aiheuttaa pahoinvointia. Itsellänikin on aina ennen ovulaatiota pahoinvointia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ovulaatio aiheuttaa pahoinvointia minulla, niin sitten on varsin toivottua pahoinvointia! :)

      Poista
  2. Aikamoista vähättelyä tuttavasi suusta, ehkä lauseen olisi voinut muotoilla eri tavalla. Lapsi voi kuolla kohtuun hyvinkin myöhäisessä vaiheessa tai kuolla synnytyksessä (kuten siskoni) ja nyt kun itselläni on kokemusta sekä 8 vuoden lapsettomuudesta että parin vuoden "lapsellisuudesta" (ja äitini ikuisesta ja yksinäisestä surusta), niin väittäisin kuitenkin, että jälkimmäinen menetys on se pahempi. Mikään ei jätä niin suuria haavoja kuin lapsen menetys, ei edes lapsettomuus. En halua omasta puolestani vähätellä, mutta teillä on niin lyhyt aika yritystä takana, eikä hoitoja ole edes kunnolla aloitettu, joten koen, että on loukkaavaa verrata sitä kuolemaan. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että saatte lapsia vielä jokin päivä. Kuolleen lapsen saaminen takaisin on sen sijaan mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, en tietenkään missään tapauksessa vertaa oman lapsen kuoleman aiheuttamaa surua ja tätä lapsettomuutta keskenään. Tekstistä saa taas väärän kuvan ajatuksistani. Lähinnä mietin sitä, ettei lapsettomuuden aiheuttamaa surua pysty kuvailemaan. Lähin tunne minkä keksin on jonkun henkilön kuolema - se aiheuttaa vähän saman kaltaista surua. Tietenkin kuolema on lopullista ja toivotonta ainakin tässä elämässä katsottuna. Ja oman lapsen kuolema on sellaista, mitä ei voi verrata missään tapauksessa jonkun "puolitutun" kuolemaan.

      Lapsettomuuden haavat paranee joko lapsen saamisen myötä tai käydyn suruprosessin myötä, mutta oman lapsen menettäminen ei varmasti koskaan tule helpoksi tai haavat siitä parane. Sen kyllä ymmärrän (niin hyvin kuin lapseton voi ymmärtää). Ja olen vilpittömästi pahoillani, että tekstini antoi noin väärän kuvan. En missään nimessä halunnut verrata kohtukuoleman ja lapsettomuuden aiheuttamaa surua. :(

      Toivottavasti minun ajatukset tästä kommentista aukesivat vähän paremmin.

      Poista
  3. Joku taisi olla herkillä asiaa lukiessaan, koska minä en ainakaan saanut kuvaa että vertaa lapsen kuolemaa ja lapsettomuutta keskenään. Tajusin sen heti kuten uudelleen selitikin :) tämä on muuten ensimmäinen kommenttini blogiisi. Kiitos rehellisistä teksteistä, on helppo samaistua kirjoituksiin, meillä yritystä takana yhteensä n. 2 vuotta. Toivottavasti kummallakin tärppää pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sinä sait selkoa, mitä tuolla tekstillä tarkoitin. :) Onko teillä jotain tutkimuksia tehty tai syytä lapsettomuudelle? Toivotaan tärppiä pian molemmille. <3 Kyllä tässä on jo ihan tarpeeksi kauan odoteltu.

      Poista
  4. Ei olla vielä lähdetty hoitoihin, mutta annoimme kesän vielä aikaa luomuihmeelle, eipä ole siis kauaa enää armon aikaa jäljellä... Tsemppiä tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ihmettä. <3 Ja jos ihmettä ei kuulu, niin toivotaan, että tutkimuksissa löytyy helposti hoidettava syy! :)

      Poista
  5. Ymmärrän hyvin fiiliksesi, tylsä kommentti kerrassaan. :( Sulle on mun blogissa haaste; http://missaonnion.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrys ei ole tylsää, tervetullutta se on. :) Kiitos haasteesta.

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)