Naistentautien poliklinikalla

Oli ihan erilainen tunne mennä sairaalaan kuin omalla tutulle lääkärille kodikkaaseen vastaanottoon. Hetken sain kävellä, ennen kuin löysin oikean paikan. Odotushuoneessa odottelin ja jännitti ihan mukavasti... Lääkärin huoneessa olikin sitten vastassa lääkäri, kandiopiskelija ja hoitaja.

Lääkärin kanssa käytiin papereita läpi ja hän sanoi, että ne näyttävät oikein hyviltä. Kerroin myös, että ovulaatiotesti oli lauantaina positiivinen. En lääkärille sanonut, mutta olen ihan varma, että ovulaatio tapahtui lauantai-iltana 20-20:30. Silloin vihloi kovasti ja sen jälkeen ei ole tuntunut kamalasti mitään. Sunnuntai aamuna pinkeä olo ja rintojen turvotus oli tipotiessään.

Ultralla varmistettiin, että ovulaatio oli tosiaan tapahtunut. Aukiolotutkimusta ei nyt tehty sen takia, vaan seuraavan vuodon alkaessa minun pitäisi soittaa siihen aika. Limakalvo oli 8 mm paksu ja hyvän näköinen, vasemmalla puolella näkyi keltarauhanen niin kuin pitää. 

Kerroin ottaneeni Lugesteroneja tässä kierrossa alakautta, toisin kuin viime kierrossa. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei suun kautta otettava Lugesteron autakaan tiputteluihin. Hän myös sanoi, että voisin kokeilla välillä kokonaan luomukiertoa ja kannusti, että usein näillä välikierroilla tullaan paremmin raskaaksi kuin Clomi/Letro kierroissa.

Ja "iloinen" yllätys koskien IVF:ää. Jono on kuulemma noin vuoden mittainen tästä päivästä lähtien! Eli keväällä 2016 olisi meidän vuoro. Toivon todellakin, ettei me sinne asti jouduta odottomaan. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei jonoon välttämättä tarvitsisi mennä, kun meillä on niin hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi omin avuin. Mutta pääseehän sieltä jonosta pois tarvittaessa.

Kerroin myös siitä, että epäilen minulla olevan endometroosia. Lääkäri ei ajatusta täysin tyrmännyt, mutta ei myöskään suositellut laparoskopia jonoon menemistä, vaikka olisi minut sinne suostunut laittamaan. Lupasin miettiä asiaa.

Lopuksi lääkäri vielä sanoi useaan kertaan, että meillä on hyvät mahdollisuudet saada lapsi kun olemme näin nuoria ja kun minun kierrotkin ovat saatu säännöllistymään. Itku meinasi tulla... Kyllä joku uskoo, että me onnistutaan vielä.

7 kommenttia

  1. Minulla ex-työkaveri tuli raskaaksi kolmen peräkkäisen clomi-kierron jälkeen taukokierrossa. Tää on taas sarjaa kummin kaima, sorry! :D Itse kuuntelin vuosia sitten sydän syrjällään kuinka kahden vuoden lapsettomuus muuttui odotuksen onneksi. Päivittelin kuinka pitkä aika kaksi vuotta on. Omasta taipaleestani vain tulikin sitten yli puolet pitempi eikä clomit auttaneet. Mutta onneksi icsi toi onnen - kaksi kertaa. Jos siis kaikki menee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa yhtään kummin kaiman tarinat, kunhan niitä ei esitä muodossa "kyllä teilläkin kun minunkin kissan siskon omistajalla..." ;) En voi edes kuvitella, kuinka pitkältä teidän odotuksen odotus on tuntunut... Onneksi teillä on asiat nyt onnellisesti ja uskon kyllä, että loppuun asti kaikki sujuu hyvin. :)

      Poista
  2. Hei, olen jo pitkään seurannut blogiasi ja toivonut että teillekkin vielä onni suotaisiin. Olen monesti osannut samaistua tunteisiisi koska itseltä vedettiin vuosia sitten matto alta sanomalla että lapsen saaminen kohdallani voi olla hankalaa pco-tyyppisten munasarjojen vuoksi. Lapsi haaveet eivät kuitenkaan vielä tuolloin olleet ajankohtaisia. Tuo lause kuitenkin kummitteli ajatuksissani siitä lähtien. Noin vajaa pari vuotta sitten päätimme mieheni kanssa että nyt olisi hyvä aika yrittää lasta. Ehkäisyn pois jätön jälkeen kierto oli aivan sekaisin ja niitä jouduttiin käynnistelemään lääkkeillä. Olin varma etten voi tulla raskaaksi en ainankaan ilman apukeinoja. Noin Puolen vuoden yrityksen jälkeen lapsettomuuteen perehtynyt gynekologi oli sitä mieltä etten ovuloi ollenkaan pco-tyyppisten munasarjojen vuoksi ja määräsi clomit avuksi. Lapsi yritykseen syystä ja toisesta tuli kuitenkin taukoa enkä tuolloin clomeja kerennyt aloittamaan. Muutaman kuukauden päästä päätimme taas jatkaa mutta vielä ilman clomeja. Pari kiertoa siinä taisi vierähtää ja väsyneenä ajattelin vielä ottaa ovulaatiotestit käyttöön ja yllätyksenä testiin pärähtikin hymynaama ja muutama viikko tämän jälkeen tuli vielä suurempi yllätys : olen raskaana. Ja nyt odottelemmekin esikoisemme syntyvän ensi kuussa. Vuoden päivät meillä meni onnistumiseen enkä vieläkään tiedä oliko meillä vain pirusti onnea mukana vai tarvitsiko kroppa vain niin pitkän palautumisajan ehkäisystä vai sekä että ,mutta haluan vain sanoa että toivoa on ja ihmeitä tapahtuu vaikka itse olisi jo vaipunut epätoivon syövereihin :)
    -Maaria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tarvittiin molempia, onnea ja pitkä aika ehkäisystä palautumiseen. :) Varmaan paljon yleisempää kuin uskoisi se, että hormonaalisen ehkäisyn jälkeen kroppa on pitkäänkin sekaisin. :(

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Aika erilaisia kokemuksia verrattuna omiini. Eikö ultrassa olisi näkynyt, jos on endoa? Ainakin itselläni se katsottiin nimenomaan ultralla ja lääkäri sanoi, että sitä on varsinkin toisessa munasarjassa. Ja toisessa munasarjassa kysta. Laparoskopia-jonoon pääsee vain "toivottomat" tapaukset, eli itsekään en saanut lähetettä, vaikka endo (ja kysta) todettiinkin. Ja se onko ovuloinut katsottiin hormoniverikokeella, sillä eihän ultra sitä kerro?

    Toivottavasti ei IVF-jonoa tarvita!♥ Itse tulin ekalla luomuinssillä raskaaksi, eli endokaan haitannut. Ja munatorvien aukiolotutkimus kannattaisi ehdottomasti tehdä, varsinkin jos itselläsi on endoepäilyjä. Tosin edelleen ihmettelen, miksei se olisi näkynyt ultrassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina endometrioosi ei näy ultrassa. Ultrattu on, mutta ei sillä löydetty mitään. Joka tapauksessa epäilen vanhavasti, että endometrioosia on. Lääkäri ei sitä tyrmännyt, mutta muistutti myös, että endo ei aina vaikeuta raskaaksi tulemista + ettei kaikilla kovista kivuista kärsivillä endoa ole.

      Mulla oli ovulaatiotesti positiivinen + ovulaatio-oireita. Lisäksi munasarjat näyttivät siltä, että ovulaatio on tapahtunut (keltarauhaskysta) ja ilmeisesti pieni määrä nestettä vapaassa vatsaontelossa (missä lieneekään :D) kielii myös ovulaatiosta. Lääkärin mielestä ei ole ollut tarvetta verikokeella varmistaa, vaikka olen joskus sitäkin ehdottanut. :)

      Nämä käytännöt tuntuu vaihtelevan ihan hirveän paljon paikkakunnittain... Toivotaan tosiaan, ettei IVF:ää tarvita. :) Eikä haittaisi, vaikka se aukiolotutkimuskin jäisi tekemättä ja tärppäisi ennen sitä. :D

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)