Viimeinen Clomifen

Tänään (kp 7) söin näillä näkymillä viimeisen Clomifenin. Toivon todella, että se oli viimeinen. Toivon, ettei tarvitsisi enää syödä mitään hormoneja. Oma kroppa ei tunnu omalta... turvottaa, päätä särkee ja on etova olo! Ottaisin kyllä vaihtokauppana etovaa oloa, turvotusta ja päänsärkyä. Niitä olisi helpompi kestää, jos niille olisi syy. Tuntuu, ettei syyksi riitä se, että saa syödä epämääräisiä lääkkeitä joiden vaikutusmenetelmiä ei täysin ymmärrä. Sen takia, että joku on niiden avulla tullut raskaaksi joskus.


Toivon kovasti, että tästä kierrosta tärppää. Yritys on kuitenkin ollut tähän asti jo niin pitkä, etten pysty uskomaan, että minussa voisi mitään kasvaa. Ei mitään niin ihmeellistä voi tapahtua minulle. 

4 kommenttia

  1. Älä luovuta ! Tai no onhan niitä tarinoita liikaakin kuullut että yrittämisestä luopumisen jälkeen on tärpännyt , mutta silti olisin sitä mieltä että yritä jaksaa! Tsemppiä. Itsekään ei meinaa jaksaa tätä yrittämistä mutta jospa se palkinto olis kaiken tämän ajan ja vaivan arvoista (sitten joskus )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän jollain tavoin jaksaa ja purkaa tätä turhautumista fiksuihin asioihin. Raskauden suhteen olen aika toivoton, tuntuu että jos toivoisin enemmän niin hajoaisin ihan varmasti. Viime kierrossa toivoin NIIN kovasti ja tuntui niin pahalta kun ei taaskaan ollut meidän vuoro. :( Tsemppiä myös sinulle!

      Poista
  2. Samoja tunteita kävin itsekin läpi Clomeja syödessäni. Kuumat aallot, mielialanvaihtelut.. olin kuin hirviö :D toivottumuus oli kuitenkin pahin kaikista "oireista". Tsemppiä teille ja tervetuloa seuraamaan blogiani:
    http://olemassaolematon.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole ollut niinkään hirviö vaan kääntynyt täysin sisäänpäin. Mutta ei kivaa kuinkaan päin! Jään seurailemaan blogiasi. :)

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)