Tampereen loma pakastealkionsiirtoa varten

Pakastealkionsiirto perjantaina 25.9.

Syyskuussa suuntasimme minilomalle Tampereelle. Tampereen loman syy oli pakastealkionsiirto, minne en uskonut meidän edes pääsevän. Säännöllinen kiertoni olisi osunut niin, että PAS (pakastealkionsiirto) olisi osunut viikonlopulle. Kiertoni päätti kuitenkin pidentyä reippaasti normaalista ja siirtoon päästin, vaikka olin jo toivoni menettänyt, kun seurantaultrassa follikkelit (munarakkulat) näyttivät liian pieniltä ja kierto oli paljon normaalia myöhäisempi.

Lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta miehen työpäivän päätteeksi. Matkaan lähtö venyi kamalasti, kun hain muutaman siirron jälkeen tarvittavan lääkkeen apteekista. Tarkemmin sanottuna kolmesta  eri apteekista.



Viimein pääsimme matkaan.

Puolessa välissä matkaa alkoi sataa rankasti. Todella rankasti. Taivas oli omituisen värinen, koska Amerikan metsäpaloista levinnyt savu värjäsi auringonlaskun dramaattisen näköisesti. Jossain kohti ennen Jalasjärveä alkoi ukkostaa kovaa. Kun salamat löivät, taivas näytti vuoroin täysin violetilta ja vuoroin pinkiltä. Satoi ja oli ihan kamala keli ajaa. Huumori oli lopussa.

Pääsimme Tampereelle paljon odotuksia myöhemmin. Nukuttiin hotellissa, nautittiin seuraavana aamuna hotellin aamupalaa. Onneksi hotelli oli lähes tyhjä, näin korona aikana vähäkään tungos ei tunnu turvalliselta.



Aamupalan jälkeen kerättiin tavarat ja lähdettiin ajelemaan. Käytiin munkkikahvilla Pyynikin näkötornissa ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa. Lapsi ihmetteli, miksi ajamme sairaalan pihaan. Minä menin "käymään vanhojen tavaroiden kaupassa" sillä aikaa, kun mies ja lapsi menivät katsomaan lähellä olevaa työmaata.

Siirto oli nopeasti ohi, eikä tyttö ihmetellyt sen koommin "kaupassakänytiäni". Odotuksineen toimenpiteessä meni reilusti alle tunti.

Haluttiin tehdä vielä jotain mukavaa yhdessä. Käytiin lempipaikassani, eli Tallipihan kahvilassa lounaalla. Sen jälkeen ajettiin Särkänniemeen, missä kävimme Akvaariossa ja Näsineulassa. Meidän kolmen lisäksi paikalla oli vain yksi pariskunta, joten ainakin kohteemme oli mukavan rauhallinen.



Särkänniemen käyntimme jälkeen aloitimme kotimatkan. Lapsi nukkui koko matkan Tampereelta Vaasaan, eli matka sujui hyvin. Tosin jossain vaiheessa matkaa peura juoksi automme edestä, onneksi vältyttiin kolarilta!

Alkionsiirtomme oli perjantaina ja tuona viikonloppuna Vaasan koronatilanne karkasi käsistä. Me jouduimme karanteeniin. Oli paljon tuuria, ettei siirto osunut juuri karanteenin aikaan, jolloin se olisi peruuntunut.

Jos kaikki menisi hyvin, meille tulisi todellinen karanteenivauva.

2 kommenttia

  1. Meillä oli esikoinen mukana lääkärin huoneessa kuulemassa miehen kanssa tilanne alkion sulatuksen suhteen. Sen jälkeen he lähtivät ulos ja minulle tehtiin siirto. Muistaakseni hän ei ihmetellyt yhtään.

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommentin! :)