Oma työ hävettää varsinkin nuoria ja pienituloisia, kirjoittaa Yle. Uskon, että työhäpeä johtuu lähes kokonaan muiden ihmisten asenteista. Kerron, kuinka ilmiö on näkynyt omassa elämässäni.
Lukion jälkeen hain yliopistoon lukemaan sosiaali- ja terveyshallintotieteitä. Opiskelin melkein kandidaatiksi asti. Opiskelu kävi helposti, se oli kivaa ja opinnot etenivät erittäin hyvää vauhtia. Myös muut hallintotieteen pääaineet kiinnostivat. Hankkiuduin töihin, joissa sain tehdä hallinnollisia töitä ja käytännön töitä lasten parissa. Käytäntö tuntui mukavalta, vaihtelevalta ja juuri siltä, mitä halusin.
Pian päädyin hakemaan uutta opiskelupaikkaa. Pääsin opiskelemaan lastenohjaajaksi, mikä ei moneltakaan kantilta ollut se järkevin ratkaisu. Matkaa kouluun ja takaisin tuli yli 150 kilometriä päivässä, yliopisto vaihtui amikseen. Palkkaodotuksia sai pudottaa paljon, vielä paljon enemmän, kuin silloin tajusin.
Koska meet oikeisiin töihin?
Valmistumisen jälkeen, ja jo opiskelujen aikana, työskentelin päiväkodeissa ja ryhmiksissä. Se tuntui olevan myös ympärillä olevien ihmisten mielestä oikeaa työtä. Moni kyseenalaisti alanvaihdostani lähinnä siksi, että "lukupää menee hukkaan" ja palkkakuoppa on valmiiksi kaivettu varhaiskasvatuksen alalla. Toisaalta ymmärrän, sillä näitä asioita mietin myös välillä itsekin. Jos jokus vaihdan alaa, syyt alanvaihtoon ei tule olemaan kuitenkaan täysin näissä syissä.
Lapsen synnyttyä mietin paljon, mitä teen. Menenkö päiväkotiin töihin: siellä saisin etäisyyttä kotiin ja parempaa palkkaa. Alkaisinko perhepäivähoitajaksi: silloin lapsi saisi olla kanssani kotona, mutta palkka tippuisi, työaika pitenisi ja työtehtäviä tulisi lisää päiväkotiin verrattuna.
Päädyin aloittamaan työt omassa kodissa perhepäivähoitajana. Päätöksen tein lähes tarkalleen kolme vuotta sitten.
Kolmen vuoden aikana olen saanut kuulla "koska menet muihin töihin" -kommentteja. Myös muutama, "koska menet oikeisiin töihin" -kommentti on tullut kuultua. Näistä kommenteista on tullut myös eräänlainen vitsi. Työ perhepäivähoitajana on vaikea pitää vain työnä. Monia työhönliittyviä asioita on lähes pakko tehdä myös vapaa-ajalla - siltä se ainakin välillä tuntuu.
Ihanan helppoa työtä!
Kun olin aloittamassa työt, sain kaikista inhottavimman kommentin. "Ihanaa, aloitat perhepäivähoitajana. Se on ihanan helppoa työtä ja saat puuhastella lapsen kanssa kotona."
Kommentin ei ollut tarkoitus olla inhottava, vaan ehkä mukava ja tsemppaava. Kommentissa tiivistyy myös se, miksi mahdollisesti voisin hävetä työtäni. Siksi, että se on osalle helppoa, kivaa puuhastelua. No, ei sekään ole syy hävetä. Mutta sisäinen ristiriita, mikä noista ajatuksista aiheutuu, on liian suuri.
Toki, välillä on erityisen ihanaa olla kotona töissä. Jos kaikki lapset nukkuvat, voin pitää kahvitauon omassa rauhassa ja ottaa kaapista vaikka palan suklaata. Mutta ei, tämäkään työ ei ole vain helppoa puuhastelua kotona.
Eikä ollut muuten hotellisiivojan työkään, mitä tein opiskelujen aikana. Sekin työ on aika matalasti palkattua ja aliarvostettua, mutta ei todellakaan helppoa työtä joka sopii kenelle vain.
Jos muuten tiedät jonkun helpon työn, niin sellaisen voi vinkata! Epäilen, ettei sellaista ole olemassakaan.
Älä häpeä, älä vähättele
Jos tekee rehellistä työtä, joka ei vahingoita ketään, ei työtään pitäisi joutua häpeämään. Monenlaiselle työlle tarvitaan tekijöitä. Tekijöitä, jotka ovat motivoituneita ja osaavia, ei pelkästään työntekijöitä, jotka ovat alalle ajautuneita!
Muista arvostaa muiden työtä ja opettaa lastakin arvostamaan kaikkea työtä. Meidän pian 4-vuotiasta tyttöä kiinnostaa monenlainen työ. Hän itse haluaa raksamieheksi ja tietää, että pitää mennä raksamieskouluun ennen kuin saa mennä raksalle töihin. Hän usein myös kyselee, onko kaupan kassoille tai siivoojille omat koulut ja onko se työ vaikeaa. Näissä tilanteissa on helppo opettaa lapselle työn arvostusta.
Ja kun oppii arvostamaan kaikkea työtä lapsesta asti, oppii myös arvostamaan eri alan työntekijöitä.
En ole itse koskaan hävennyt omaa työtäni. En myöskään vähättele kenenkään muun työtä.
Ei kommentteja
Hei, jätäthän kommentin! :)