Pakko päästä baariin - koronakaranteenista terveisiä!

Pitkästä aikaa pääsen rauhassa, tai "rauhassa", näppäimistön ääreen. Terkkuja täältä Suomen epävirallisesta koronapääkaupungista, Vaasasta. 

Koronatilanne on ollut Vaasassa ihan hyvä koko kevään ja kesän. Syksyllä Vaasaan tulee tuhansia opiskelijoita ja sen myötä koronatilanne riistäytyi käsistä. Ja siis todellakin riistäytyi - nyt kolmen päivän aikana tartuntoja on tullut selvästi enemmän, kuin koko korona-aikana yhteensä.

Tämä syksy on ollut opiskelijoillekin poikkeuksellista aikaa, koronan takia. Silti opiskelijoiden suosimat yökerhot ovat olleet täynnä opiskelijoita, koska kukaan ei ole katsonut tarpeelliseksi rajoittaa baarien aukioloaikoja. Tiedän, että moni opiskelija on bileistä kääntynyt pois tai jättänyt ne väliin kokonaan, koska täysillä baaritiskeillä ja tanssilattioilla ei ole ollut tietoakaan turvaväleistä. On turha puhua, että baareissa aamuöisin korona tarttuisi yhtä todennäköisesti, kuin ruokakaupoissa. Ehkä Vaasan luvut sen nyt osoittavat koko Suomelle. 

Meidän perhe on ottanut tilanteen vakavasti ja kaikkia menemisiä on mietitty moneen kertaan. Ei ole tullut mieleenkään lähteä baariin. Tai no, on tullut mieleen, mutta järki sanoo ei, vaikka rajoitukset ovat puuttuneetkin. Myös kaikki isommat tapahtumat olemme skipanneet, mikä on kyllä harmittanut, mutta tuntunut samalla hyvältä kun tietää toimineensa oikein. 


Entä jos olisin opiskelija tänä syksynä? Ihmisiä on toki erilaisia, ja jollekin se bilettäminen on vaan niin tärkeää. Itse en ole koskaan nauttinut suurista opiskelijatapahtumista tai -bileistä. Uskon silti, että jos olisin nauttinut fuksivuoden tapahtumista, niin korona olisi laittanut pohtimaan sitä, mikä kannattaa ja mikä ei. Lähipiiristä löytyy riskiryhmäläisiä, opiskeluaikaisissa töissä kohtaa riskiryhmäläisiä ja riskiryhmäläisiä on joka paikassa - myös opiskelemassa yliopistoissa. Onko bilettäminen tärkeämpää, kuin riskiryhmien suojeleminen koronalta? 

Ja ei, pelkästään opiskelijat eivät levitä ja sairasta koronaa. Instagram stooreja katsellessa huomaan, että osan ihmisistä on pakko saada bilettää aamuyön tunteihin saakka täpötäydessä baarissa. Bileviikonlopun jälkeen mennään töihin normaalisti. Siinä voi käydä hyvin tai huonosti.

Ymmärrän, ettei elämä voi loppua koronan pelossa. Kaikkia juhliakaan ei voi perua. Voisi silti miettiä, voisiko juhlia järjestää toisin ja toisenlaisilla kokoonpanoilla.


Kaiken käsienpesun, desifioinnin, etäisyyden ja hiljaisemman sosiaalisen elon tuloksena on, että jouduimme karanteeniin. Altistumiseen emme tällä kertaa voineet vaikuttaa itse.

No, karanteeni ei kaada maailmaa. Me myös noudatamme sitä, valitettavasti kaikki eivät sitä tee. Karanteenissa ei esimerkiksi saa mennä kauppoihin tai baariin, vaikka ilmeisesti ihmiset tätäkin tekevät.

Tartunnan saaminen meidän kohdalla on onneksi erittäin epätodennäköistä. Mies tekee nyt etänä töitä ja minä yritän pitää lapsen tyytyväisenä, vaikka hän onkin vihainen, kun ei voida mennä puistoon, nähdä isovanhempia tai ketään muutakaan.

Mutta oliko sen karanteenin pakko tulla nyt?

Olen itkenyt, itkenyt, itkenyt. Paikallisessa pidettyjen opiskelijabileiden takia minulla jää välistä parhaan kaverini pienet häät. Työkuvioni sotkeentuvat, mikä harmittaa omasta ja hoitolasten perheiden puolesta. Samalla tiedostan, että minun ongelmani on erittäin pieni. Enkä halua miettiä, millaisia ongelmia seuraa, jos tartunnat leviävät riskiryhmiin.

Toivottavasti opiskelijoilla oli hyvät bileet. Ja toivottavasti uudet rajoitteet ovat tarpeeksi jämeriä ja tarpeeksi kauan voimassa, huomioiden erilaiset tilanteet, joissa korona voi päästä leviämään arvaamattomasti.

Ei kommentteja

Hei, jätäthän kommentin! :)