Vuosi ilman kotia

Vuosi sitten myytiin meidän ensimmäinen oma koti. Koti, joka oli ihana ja täydellinen. Keittiö oli meille vähän liian pieni, mikä johti siihen, että päätettiin myydä asunto ja ostaa suurempi koti. Saatiin myytyä meidän vanha koti ihan hyvään hintaan, ei tosin ihan siihen, mitä haluttiin. Saatiin kuitenkin monta tonnia rempparahaa tulevaa kotia varten. Uusi keittiö, lasitettu terassi ja pintarempat odottivat. Sitten kaikki olisi täydellistä.

Niin ei käynyt. Osa rempasta ehdittiin tehdä, mikä harmittaa ihan älyttömästi. Jos oltaisiin oltu tietoisia taloyhtiön aiemmista rempoista ja muista yllättävistä seikoista, oltaisiin tutkittu asunto lattiasta kattoon ennen euronkaan laittamista remonttiin. Tosin, en usko, että oltaisiin ostettu tuota unelmien kotia, jos oltaisiin tiedetty kaikki talon historiasta. 



Erinäisten tapahtumien kautta muutimme monta kertaa puolen vuoden sisällä. Nyt olemme asuneet vuokralla noin puoli vuotta. Samalla omistusasunnon tutkimukset, korjaussuunnitelmat yms. etenee hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Asuntolaina on tauolla, mutta vuokran lisäksi juoksee oman kodin yhtiövastike. Minun puolen vuoden palkkaani vastaava summa sulaa säästötilillä niin nopeasti, ettei sitä ole pian jäljellä mitään. Juoksevien kulujen lisäksi meitä odottaa asianajajan lasku. Sen suuruutta en uskalla edes miettiä.

Yritän lohduttautua, että kyse on vain rahasta. Kukaan meistä ei ole sairastunut. Mutta kyse ei oikeasti ole vain rahasta, sen ymmärrän viimeistään nyt. Kyse on unelmista, kodista, elämästä. Olen vihainen, olen katkera. Yritän käyttäytyä hillitysti ja hyväksyä, että meidän elämä voi olla yhtä asuntokauppariitaa seuraavat vuodet.

Syvällä kokemuksella voin suositella, että kun ostat asuntoa, käytä homekoiraa. Taloyhtiön ollessa kyseessä älä tyydy saatuihin papereihin (koska et ehkä saa kaikkia), vaan juttele muiden asukkaiden kanssa ja ongi kaikki mahdollinen selville. 

Suosittelen käyttämään homekoiran lisäksi apuna välittäjää, rakennusinsinööriä (tulkitsemaan rakennuspiirrustukset), isännöitsijää, edellisiä omistajia ja naapureita. Haittaa ei ole myöskään lakimiehestä, papista, terapeuteista (perhe-, pari- ja psykoterapeutista) ja ennustajasta.

10 kommenttia

  1. Voi ei miten ikävää oli lukea tämä. Minähän olen kirjoittanut asiasta paljonkin. Ostimme remontoidun kodin 8 vuotta sitten ja puolen vuoden asumisen jälkeen päädyimme vuokralle. Talo revittiin täysin auki ja remppaan meni omakotitalon verran rahaa. Istuimme oikeudessa asiaa puimassa myyjän kanssa. Talo on kunnossa ja korjattu, mutta kaikki meni. Myytiin autot, moottoripyörät, kaikki. Olen edelleen aika katkera. Ja helvetti, jos joku sanoo vielä kerrankin minulle se on vain materiaa ja rahaa, onneksi ette sairastuneet... No totta! Mutta se, että kaikki menee ja jäät ikuiseen velkavankeuteen vaikuttaa myös elämään aika paljon.

    Ymmärrän siis paremmin kuin hyvin nämä fiilikset ja on niin surullista lukea niistä. Hirveästi jaksamista. Meillä koko soppa melkein repi parisuhteenkin palasiksi ja oli päälle vielä esikoisen vauvavuosi... Huoh.

    Täällä yksi jutuistani:

    https://optimismiajaenergiaa.fi/2018/06/25/elama-kulissien-takana-kun-kodista-tulee-painajainen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, muistan kun olen jo muutamia vuosia sitten lukenut tuon sun tekstin! :( Saitteko te mitään korvauksia lopulta? Kauanko oikeusprosessi kesti teillä sen jälkeen, kun se oli saatu alkuun?

      Poista
  2. Toivon kaikkea parasta teille! On kyllä uskomatonta paskaa, miten mätiä asuntoja tai taloja voidaan myydä. Toivottavasti jonkun ajan kuluttua tämä kaikki hirvitys voisi olla vain kaukainen (epämukava) muisto. <3

    VastaaPoista
  3. Nämä ovat niin ikäviä asioita eikä niihin yleensä kovin nopeasti saa selvyyttä. Tsemppiä teille jaksamiseen!

    VastaaPoista
  4. Todella kurjaa. Toivon todella, että saisitte pikaisesti asioihin selvyyttä. Tsemppiä kovasti teille sinne. <3

    VastaaPoista
  5. Onpa tosi paskamainen case. En ymmärrä miten näitä voi edes nykyaikana vielä tapahtua! 😭 Tsemppiä 💪🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tapahtuu kamalan paljon! :( Omassa tuttavapiirissä ollut muutamia tapauksia. Ihan kamalia kaikki.

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)