Et kai sä tota aio juhlia - ei aihetta juhlaan

Törmäsin netissä keskusteluun, jossa aloittaja kysyi, kuinka juhlistaa puoli vuotta kestänyttä seurustelusuhdetta. Vastaukset olivat ankeita. "Minä en ainakaan tuota juhli." "Me ollaan oltu miehen kanssa jo 27 vuotta yhdessä, eikä ikinä olla juhlittu." "Miehet pakenee suhteista, kun jokaista kuukautta juhlitaan." "Siis mitä, juhliiko joku tuollaista?!"

Yllä mainittu keskustelu ei ole ainoa laatuaan. Joku halusi viettää juhlat kertoakseen, kumpaa sukupuolta odotettu lapsi on. Se vasta olikin typerää, amerikkalaista hapatusta. Ei sellaista kannata juhlia, eihän vauvan sukupuoli yleensä ole 100% varma. Olisi tosi noloa, jos juhlat olisivat turhat. Kuten juhlat yleensä on. 


Juhlaan on Suomessa aihetta vain silloin, 
kun nuoripari menee ensimmäistä kertaa naimisiin
tai kun joku kuolee.


Kuva mansikkajuhlista. Onko ankemapaa syytä pitää kahden vieraan juhlia?! Mansikathan kyspyy joka vuosi!!!


Onko suomalaiset tosiaan näin ankeita?

Ovatko suomalaiset tosiaan niin ankeita, etteivät halua juhlia kuukausi- tai vuosipäiviään, juhlistaa urasaavutuksiaan tai tulevaa lasta ennakkoon? Kun kukaan muukaan ei juhli, miksi sinäkään juhlisit? Vai voisiko pienet juhlat olla ihan kivat, esimerkiksi muutaman kaverin kesken?

Turhien juhlien lisäksi moni suomalainen ei harrasta myöskään lähimatkailua, omaan kotikuntaansa tutustumista tai kulttuuririennoissa käymistä, koska eihän oman lähialueen tarjonta ole mistään kotoisin. Parempi istua neljän seinän sisällä ja odottaa, että piina nimeltä elämä loppuu.

Babyshowerit - typerä perinne rapakon takaa

Onko ankeuteen syynä yksinäisyys, liika stressi vai mikä?

Ymmärrän, ettei kaikki ihmiset yksinkertaisesti tykkää juhlista, ja ettei jokaista kuukausipäivää vain ole järkevä juhlia. Minä vihaan olla suuren joukon huomion keskipisteenä ja juhlat, joissa on paljon puolituttuja, tuntuvat ahdistavilta. Pienet juhlat tutussa porukassa kuulostaa kuitenkin hauskalta!

Osa juhlien vihaajista vihaa juhlia varmasti surullisesa syystä: he kokevat itsensä yksinäisiksi. Happamia, sanoi kettukin pihlajanmarjoista.

Juhlien järjestäminen saattaa aiheuttaa stressiä. Tuleeko kukaan? Ja apua, mitä muut ajattelee, jos pidän juhlat ihan typerästä ja mitättömästä syystä! Kyllä naapurillakin on aihetta juhlaan enemmän kuin meillä.

Voi myös olla, ettei arjessa tule pysähtyneeksi ja miettineeksi, että aihetta juhlaan olisi.

Pikkulapset voivat juhlia kaikessa hiljaisuudessa synttäreitä, aikuisena se on noloa ja ihan turhaa!

Haaste sinulle:

Haastan sinut järjestämään jotkut tosi turhat juhlat, kun koronan aiheuttama poikkeustila on ohi! Mitä hassumpi juhlan aihe, sen parempi. Itse aion pitää pikkujoulut kaverin kanssa. Toivottavasti ne sijoittuvat viimeistään kesälle.

Ehkä kissan nimipäiväjuhlat tai parisuhteen 1856 päivää kestänyt taival voisivat olla aiheita juhlaan? Tai ihan vain se, että olet vielä hengissä, sekään ei ole itsestäänselvyys.

2 kommenttia

  1. Hah! Hyvä idea. Varsinkin näinä aikoina pieniäkin asioita voi juhlia tai edes vähän juhlistaa. Muumeissakin järjestettiin suuret juhlat kun Muumimamman käsilaukku löytyi:) lapsenmieli pitäisi säilyttää vaikka ikää tulisi kuinka. Aina on aihetta pieneen juhlaan arjen keskellä! Hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja toivottavasti keksitään paljon aihetta juhlaa! :)

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)