Blogipäivä ja asunto myyntiin - meidän huhtikuu

Huhtikuun alussa sain pienen irtioton arjesta. Lähdin yksin Helsinkiin, missä sain viettää aikaa siskoni kanssa ja osallistua blogipäivään ihanassa Lapland Hotelsissa Bulevardilla. Päästiin kiertelemään Hotellia ympäriinsä ja oli kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista hotelleista, jonka olen nähnyt! Kuvat puhukoot puolestaan, mutta pakko hehkuttaa kuinka ihanalta näytti huoneet, joissa oli lasiseinä joko kylpyammeelle tai saunaan päin.



Lapland hotels tarjosi meille myös ihanaa pikkusyötävää. Parempaa ei olisi voinut toivoa. Etenkin pienet karjalanpiirakat kylmäsavulohella ja kuusenkerkkäfruitiet olivat ihanan makuisia. Varmaan kukaan ei voinut vastustaa herkkujen santsausta...


Huhtikuussa arki on ollut aikamoista hulinaa, kuten lapsiperheessä aina tuppaa olemaan. Meidän perheessä kevät tuntuu nyt olevan vielä tavallista kaoottisempaa, mutta ehkä tämä helpottaa viimeistään kesälomalla.

Onneksi kevät tarjoaa useita hetkiä arjen irtiotoille. Pääsiäinen oli meillä ihana, etenkin siksi että oltiin kaikki terveinä! Pääsimme yhdeksi yöksi meidän mökille ja tyttö jaksoi pitkään kertoa kaikille, että "mökillä ei ole sähkövaloja, on vain kynttilöitä". Takka oli tosi pelottava tytön mielestä, mutta muuten mökkeily oli hänen mielestään ihanaa.

Etenkin "köttikärryjen" lykkääminen oli kivaa ja sitä piti käydä ulkona tekemässä vähän väliä. Koristeltiin myös virpomisvitsoja, syötiin paljon ja hyvin ja maalattiin pääsiäismunia. Pääsiäislauantaina tyttö kävi virpomassa isovanhemmille sekä isomummoille - Pohjanmaalla virvotaan pääsiäislauantaina. Kaikki naapuritkaan eivät virvonnalta säästynyt, vaan tyttö virpoi reippaasti kaikissa paikoissa, joissa mahdollisuus siihen tuli.




Minulla on ollut kauan asuntokuume. Nyt otettiin ensimmäinen suuri harppaus sanoista tekoihin ja laitoin Facebookkiin myynti-ilmoituksen meidän asunnosta. Meidän asunto on aivan ihana ja sen myyminen tuntuu  henkisesti vaikelta. Toisaalta kaipaan suurempaa keittiötä - etenkin täysleveää tiskikonetta ja kahta jääkaappia. Nyt kun meillä on mahdollisesti tuleva asunto kiikarissa, niin uskalsin myynti-ilmoituksen laittaa julkiseksi.

Asunnon myyminen on iso juttu, etenkin tällaiselle tunneihmiselle. Minun tulee ikävä tuttuja naapureita, koiria joita tiedämme nimeltä, lähikaupan myyjiä, tuttuja kävelyreittejä ja niin moneen kertaan läpi kaluttuja leikkipuistoja. Muutto ei ole varmaa, mutta jos se on edessä, surettaa minua tytölle aiheutuva stressi ja elämänmuutos. Stressaamisen puolesta voisi luulla, että muutamme kauas. Tarkoitus on kuitenkin pysyä muutaman kilometrien sisällä samassa kaupungissa. Silti tuntuu hirveän vaikealta kuvitella, että tämä koti olisi joskus vain paikka, missä ollaan joskus asuttu, kuten kaikki ne edelliset asunnot, joissa ollaan miehen kanssa asuttu.




4 kommenttia

  1. Samaa katselin huokaillen täällä minäkin - vitsit miten herkullisia ruokia, nam!

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommentin! :)