Viikonloppuna lähden Helsinkiin juhlimaan kavereiden kanssa. Bloggaajakavereiden, joita en ole koskaan ennen nähnyt. Ellei siinä olisi jo tarpeeksi jännitettävää (on siinä), niin jännitystä lisää se, että lähden Helsinkiin yksin!
Aluksi meillä oli tarkoitus lähteä koko perhe Helsinkiin viikonlopuksi, mutta ei siinä ole järkeä. Joutuisimme lähteä vasta perjantai-iltapäivänä ja takaisin olisi lähdettävä sunnuntai-aamuna. Työvelvollisuudet eivät anna mahdollisuutta pitkälle viikonlopulle. Hotellit, junaliput, syömiset ja kaikki muu lyhyen viikonlopun ajaksi maksaa yllättävän paljon. Nämä rahat säästetään yhteistä kesälomareissua varten ja viikonloppuna minä lähden yksin. Järki- ja säästösyistä.
 |
| Päiväunet sylissä |
Olen niin innoissani.
Olen kauhuissani.
Haluaisin jo lähteä, mutta en halua kuitenkaan lähteä.
Tiedän, että minun tulee tyttöä hirveä ikävä. En ole koskaan ollut hänestä yön yli erossa. Olen ollut paikalla aina, kun hän herää yöunilta. Ensi sunnuntaina olen satojen kilometrien päässä, kun hän herää viereeni haluten.
Olen kauhuissani.
Haluaisin jo lähteä, mutta en halua kuitenkaan lähteä.
Tiedän, että minun tulee tyttöä hirveä ikävä. En ole koskaan ollut hänestä yön yli erossa. Olen ollut paikalla aina, kun hän herää yöunilta. Ensi sunnuntaina olen satojen kilometrien päässä, kun hän herää viereeni haluten.
Minä tiedän, että mies ja tyttö pärjäävät hienosti yhdessä. Pahimmillaan tyttö voi itkeä illalla ja aamulla perääni. Sen jälkeen leikit vievät mukanaan. Olen kuitenkin huolissani, huolissani itsestäni. Kuinka minä pärjään erossa tytöstä? Mietin myös, miltä tuntuu tulla takaisin kotiin yli vuorokauden erossa olon jälkeen. Onko se yhtä dramaattista kuin kuvittelen?
Onko sinulla vinkkejä, miten äiti selviää erossa taaperostaan?
Se miten pärjää lapsettomat hetkensä on ajatus työstä kiinni. Itsellä meni vuosia oppia siihen, ettei lapsivapaa mennyt murehtiessa ja pohtiessa. Kannattaakin kääntää asia nurin: On lapselle ja isälle mahtava tilaisuus viettää kultaakin kalliimpaa aikaa kahdestaan.
VastaaPoistaJonkin verran on aiemmin tullut vietettyä iltoja pois kotoa, kohtuullisen hyvällä menestyksellä. :) Nytkin meni onneksi ilta mukavasti ja suurempia stressaamatta! Olen myös miettinyt sitä, että isä-tytär aika myös todella arvokasta heille. :)
PoistaTiedän tunteen! Oma aika tekee hyvää mutta maistuu hieman katkeran suloiselta. Luotat siihen että lapsen huomion vie lopulta hauskat leikit. Uskon että sama käy sinulle. Hauska seura vie mennessään.
VastaaPoistaMeillä toimii videopuhelut. Kaikille lapsille ne eivät sovi, kun saattaa tulla jälkeenpäin kovat itkut ikävästä. Meillä ollaan siihen niin totuttu kun isovanhemmat asuvat ulkomailla.
Kannattaa myös varautua paluun kiukkukohtauksiin. Meillä ainakin 3-vee purkaa ikäväänsä äitiä kohtaan kiukuttelemalla lähes kaikesta. No, se hinta pitää kai vaan maksaa.
Pidä hauskaa!
Meillä ei onneksi tullut pahempia itkukohtauksia, vaikka niitä kyllä vähän kauhulla odotin. :) Enemmän kiinnosti juna, jolla tulin kuin minä itse. :D
PoistaKyllä sen oppii. Minulle ajatus erosta lapsista on aina pahempi kuin itse erossa oleminen. Olen tehnyt ihan tietoisen päätöksen olla silloin murehtimatta asioita, joihin en voi vaikuttaa ja rakennan itselleni mukavaa ohjelmaa "omalle ajalle". Minua on valtavasti auttanut myös sen asian tajuaminen, että nämä hetket erossa lapsista ja arjen rumbasta tekevät minusta myös paremman äidin, koska olen levänneempi ja saan olla ihan vain "aikuinen" joskus. Tsemppiä! Kati/Kulttuuriskidi
VastaaPoistaPieni erossa oleminen teki kyllä hyvää! :) Pitää kokeilla uudestaan lähitulevaisuudessa, niin oppii olemaan entistä rennommin. :)
Poista