Koko marraskuu on ollut kiirettä ja sählinkiä. Omia (turhia) projekteja on tullut haalittua ihan liikaa välttämättömyyksien lisäksi. Järki oli hiljaa eikä sanonut, ettei ennen tytön syntymäpäivää kannata lähteä kalustamaan asuntoa uusiksi vanhoilla kalusteilla. Tekstiilipesuri on surrannut ja tavarat lainehtinut huoneesta toiseen. Jouluvalot ovat sentään ripustettu; joulutähti tosin roikkuu ikkunassa vinossa johto rumasti rötköttäen.

Pitäisi suunnitella joulua. Takki on tyhjä ja tekisi mieli nukkua pitkät unet, syödä hyvin ja nukkua vielä päiväunet päälle. Tänään meille oli kuitenkin putkahtanut postiluukusta iloinen yllätys. En tiedä, onko tontut olleet asialla, tai joku ystävä, vai onko paketti tullut blogini johdosta meille, mutta minä en ole siitä maksanut tai sen alkuperää tunne sen koommin. Tämä postaus voi siis sisältää kaupallisuutta tai pyyteetöntä ystävällisyyttä - tai niitä molempia.

Ehdin jo innoissani muutaman tarran liimata paikoilleen

Paketti oli niin ihana ja piristävä, että päätin siitä kirjoittaa. Paketin takana ovat tavalla tai toisella PIU ja Örmö. PIU ja Örmö ovat Suomessa syntyneet ja paketin sisältö on Suomessa painettu. Paketissa oli Yhteisen tekemisen joulukalenteri - juuri sitä mitä tarvitsin. Jouluna, ja ennen joulua, pitää tehdä yhdessä eikä hötkyillä. En ole kova juhlapyhästressaaja, mutta pieni muistutus mukavan tekemisen merkityksestä on välillä paikallaan.

Jokaisen luukun taakse saa liimata tarran, jossa on jouluista tekemistä. Tai tyhjän pyöreän tarran, mihin voi kirjoittaa itse jotain hauskaa. Jokaisessa luukussa on myös pätkä tarinaa PIUsta ja Örmöstä.

Kaikki jouluiset jatkosadut ovat mieleeni. Tyttö ei kamalasti vielä kuvattomista tarinoista perusta, mutta ensi vuonna tätä tarinaa luetaan varmasti innoissaan joulun aikaan! Teille, joilla on jo tarinoiden päälle ymmärtäviä lapsia, haluan vinkata Oranssia -blogin Veeran Hiiri Hiirusen joulukalenteritarinan.

Onko sinun joulutähtesi suorassa, vinossa vai yhä laatikossa?
Millaisia joulukalentereita teillä on?