Tyttö täytti tänään puoli vuotta. Sen kunniaksi käytiin miehen töiden jälkeen kahvilla. Kahvittelun jälkeen oli tytön spesiaalihetken aika: tyttö sai ensimmäisen kerran maistaa kiinteää ruokaa. Kiinteät aloitettiin lapsentahtisesti sormiruokaillen, koska minä olen kiinnostunut sormiruokailusta ja tytöllä oli selkeät valmiudet sormiruokailuun.

Miksi päädyimme sormiruokailuun? Luin kaverin luona pätkän kirjaa Omin sormin suuhun. Vaikka ehdin lukea vain parikymmentä sivua, vakuutuin siitä, että haluan kokeilla sormiruokailua. Meidän tyttö on tutkijatyyppi: hän koputtaa, silittää, paukuttaa ja laittaa suuhun kaikkea mitä ikinä käsiinsä saa. Ruoka on uusi asia hänelle, joten miksei hän haluaisi tutkia ruokaansa? Sormiruokailu mahdollistaa rauhallisen tutustumisen ruokaan kaikilla aisteilla. Vauvan on myös helppo kontrolloida syömistä itse, toisin kuin aikuisen häntä syöttäessä. Tietenkin soseeseenkin voi tutustua kaikilla aisteilla, mutta me ei näin alkuun haluttu kokeilla, mitä kaikkea hauskaa tyttö soseella tekisi.

Sormiruokailu voi olla rennompaa, kuin soseruokailu. Monelle lapsen syöttäminen on stressaavaa - vauva ei ehkä suostu avaamaan suuta tai sosetta ei mene suuhun aikuisen mittapuulla tarpeeksi. Sormiruokailussa aikuinen määrää tarjottavan ja lapsi sen, paljonko hän syö. Ruokaa on lupa sylkeä suusta, sitä on lupa tutkia ja siitä on lupa kieltäytyä - osittain tai kokonaan. Tarjotusta porkkanasta ja perunasta voi valita mieluisemman, kun taas koko porkkanaperunasose täytyy jättää syömättä, jos peruna epäilyttää. Sormiruokailun perusperiaatteet tuntuvat minusta hyvältä ja luonnollisilta.

Tänään vauva sai maistaa ensimmäisiä kiinteitä ruokia: maissinaksua ja kurkkua. Vähän niille irvisteltiin, mutta maissinaksu katosi oikeastaan kokonaan tytön vatsaan. Kurkusta hän jaksoi työstää vain pienen palan irti - sen jälkeen hän alkoi olemaan jo liian väsynyt ja oli nukkumaanmenon aika. Huomenna kokeillaan samaa kattausta uudestaan.