Olen herkkä
Olen paljon vitsaileva ja kovaääninen tutussa porukassa. En pahemmin itkeskele muiden seurassa, mutta kotioloissa itken vähän kaikelle. Itken hyvän musiikin takia tai siksi, että meidän vauva on niin ihana. Murehdin maailman menoa ja näen painajaisia ahdistavista tapahtumista. Vatvon ja analysoin omia ja muiden sanomisia. Stressaannun helposti. Olen maailman onnellisin tai onnettomin - aina joko tai.
Olen ollut työleirillä Islannissa
Vuonna
2012 suuntasin Islantiin kansallispuistoon työleirille. Kunnostimme mm.
polkuja ja kitkettiin haittakasveja. Matka oli aivan mahtava,
vaikka fyysisesti todella rankka. Huonosta kielitaidosta huolimatta
selvisin hyvin kansainvälisessä miesryhmässä! Haaveena on päästä vielä
uudestaan jollekin työleirille.
Olen pienijalkainen
Olen 153 cm pitkä ja jalkani on kokoa 33.
Pelkään lentämistä (ja hammaslääkäriä, koiria ja ampiaisia)
Kärsin lamaannuttavasta lentopelosta. Lähes joka lentomatkalla itken ja menen paniikkiin kovasta psyykkauksesta huolimatta. Muut pelkoni eivät ole yhtä pahoja, mutta rajoittavia kuitenkin. Haluan matkustaa pelosta huolimatta ja ennen seuraavaa lentomatkaa ajoin työstää pelkoani psykologin vastaanotolla. Tai hypnoterapeutilla.
Olen värjännyt jo monta vuotta hiukseni hennalla. Teolliset värit alkoivat kutisemaan päässä ja vaihdoin kaupan väripurkit henna + kahvi yhdistelmään. Hiukseni voivat paremmin ja juurikasvu ei puske niin pahan näköisesti esiin, kuin aiemmin.
Olen kirjoittanut pitkän matematiikan
En ole se penaalin terävin kynä, mutta jotenkin kirjoitin pitkän matematiikan lukiossa. Mies painosti lukemaan kirjoituksiin ja kirjoitin tasoni huimasti ylittäen C:n. 15 matematiikan kurssista on nykyään huimasti hyötyä työelämässä lastenhoitajana.
Onko urban exploration tuttu harrastus? UE, urbaani löytöretkeily, on autioiden rakennusten tutkimista. Olen tutkinut ja kuvannut monia hylättyjä asuin- ja teollisuusrakennuksia. Oudoimpia löytöjäni ovat mm. talo, missä oli paljon eläinten luita ja talo, joka oli täynnä vaatteita. Toivon, että löydän harrastukselleni vielä aikaa. Ja rohkeutta.
Oliko joku fakta erityisen yllättävä? Mitä yllättävää kertoisit itsestäsi?
Onko sulla vaikeuksia löytää kenkiä kun on noin siro jalka? :) ja pelkäätkö ihan kaikkia koiria, vai hirvittääkö vain ne isokokoiset?
VastaaPoistaOn vaikeuksia, vilkkuvat tarralenkkarit ei oo oikein mun juttu. :'D Pieniä koiria en pelkää ja osan isoistakin opin tulemaan toimeen.
PoistaMillä aineella värjäät? Upea sävy!
VastaaPoistaKiitos! Värjään Satva henna nimisellä hennalla (se tehdään hennapensaan lehdistä ja on varmaan halvin marketeista saatava hennajauhe). Sekoitan hennan vahvaan kahviin. :)
Poista33! Se on pieni! Mulla on siro 42 (tai 43 raskauden jälkeen) :D Työleiri Islannissa kuulostaa huisilta! Mitä kautta siellä olit?
VastaaPoistaEnnen sanoin, että jalka on 32-33, mutta uusissa kengissä ei ole enää 32 mahtunut, liekö raskaus tehnyt mullekin tepposet. :D Kaikki vanhat 32 mahtuu kyllä.
PoistaLeireille haettiin tätä kautta www.workcamps.info/icamps/, Islannissa leirin järjesti Seeds (www.seeds.is). Oli kyllä aivan mahtava reissu. Välillä joissakin maissa järjestetään työleirejä, jonne voi osallistua koko perhe! :) Sellainen olisi mahtava kokemus, kun tyttö kasvaa.
Tuo urbaani löytöretkeily kuulostaa sellaiselta mikä sopisi minullekin :) Ja on kyllä sirojalka. Teetätätkö kenkiä itsellesi?
VastaaPoistaOlen kyllä harkinnut, mutta en ole vielä koskaan teettänyt. Suomessa on tietääkseni kaksi liikettä, jotka myivät tarpeeksi pieniä aikuisten kenkiä minulle - ne ovat tähän saakka riittäneet. :)
PoistaOi, tuo urban exploration kuulostaa tosi jännältä. Teini-ikäisenä teimme ehkä jotain vähän samantyyppistä yhden ystäväni kanssa. Istuimme miettimässä autiotaloissa ja arvailimme minkälaisia ihmisiä siellä kenties on joskus asustanut! :)
VastaaPoistaTuo on kyllä varmasti monen lapsen ja teinin harrastus. :) Talojen menneisyyden miettiminen on todella kiehtovaa. Monessa talossa on valokuvia, kirjeitä ja vaikka mitä todella henkilökohtaista jätetty paikalleen vuosikymmeniksi.
PoistaItekin tirautan kyyneleen jos toisenkin hyvälle leffalle/kirjalle tai jollekin tunnepitoiselle taphtumalle. Viimeksi kyyneleet valui kun katselin lasten Muumio-tanssi esitystä Riikassa :D
VastaaPoistaKuulostaa tutulta. Mä itkin baletissa niin, että vieressä olevat lapset vähän ihmetteli. :D
PoistaKiva idea listata vähän epätavallisempia asioita itsestä! UE onkin ihan uusi käsite, kuulostaa mielenkiintoiselta (ja kieltämättä vähän pelottavalta). Ehkä voisi itsekin joskus koittaa.
VastaaPoistaKokeilla voi monella tapaa, suosittelen. :)
Poista