Vapun pienin vappupallo

Aloitimme vapun vieton lauantaina, kun ystäväni tuli miehensä ja lapsensa kanssa käymään. Tämä ystävä on yksi harvoista, jotka tietävät raskaudestani. Oli outoa, kun hän kyseli minun jaksamisestani ja minä sain kysellä hänen menneestä raskaudestaan. Heidän pieni oli taas kasvanut hurjaa vauhtia ja oli erittäin kummallista miettiä, että vuoden päästä vappuna meillä olisi saman kokoinen pikkuinen. Silloin me olisimme äiti ja isä.

Ilta kului mukavasti syöden ja jutellen, sekä pienen vieraamme ilon kiljahduksia kuunnellen. Meiltä kyseltiin, olemmeko jo miettineet lastenhuonetta ja tulevia vaunuja. Ei, ei olla mietitty juuri mitään. Ainoa hankinta, mitä olen lapselle miettinyt, on ollut lapsivakuutus. Ei me uskalleta miettiä ja luottaa tähän, ihan vielä ainakaan. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta, että lapsesta puhuminenkin tuntuu pelkältä leikittelyltä. Tiedän, että olen raskaana, mutta se tuntuu ihan mahdottomalta!

Vappumenu oli kuin lastenjuhlista. Kahdenlaisia nakkeja, juustoisia lihapullia, pastasalaattia ja halloum-vihersalaattia + "karpaloboolia". Jälkiruuaksi ah niin hyvää ja helppoa banoffeeta.

Sunnuntaina vietimme vappua miehen kanssa kahdestaan käymällä vappubrunssilla. Syötiin ja herkuteltiin niin, että brunssin jälkeen minulla oli melko tukala olo. Vatsa turposi ihan järjettömän kokoiseksi! Oikeasti ihan järjettömäksi. Olin älyttömän kiitollinen, että matkalla ravintolasta autolle ei tullut ketään tuttavaa vastaan. Ei olisi ikimaailmassa mennyt läpi, että "söin vähän paljon ja nyt turvottaa". Nauroin suurelle vatsalleni ja mies taisi lähinnä olla kauhuissaan tajutessaan, että pian vatsa voi oikeasti näkyä noin paljon.

Illalla saimme vielä miehen vanhemmat käymään kahvilla. Meinasin ensin juoda vain simaa, mutta sitten sain ihmettelyä osakseni, kun en juonut kahvia kuten aina. Join sitten pitkin hampain puoli kupillista, etteivät appivanhemmat hoksaa mistä on kyse. 

Salailu alkaa olemaan aika vaikeaa. Voi olla, että äitienpäivänä tulevat mummot saavat yllättäviä uutisia. Pitäisi vielä keksiä joku hauska tapa kertoa ja toivoa, ettei meillä mene pupu pöksyyn kertomisen suhteen. Toisaalta tuntuu tyhmältä kertoa näin aikaisin ja nyt, kun ei itsekään osata uskoa koko asiaa.

6 kommenttia

  1. Miksi et joisi kahvia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ainakin aiheutti yökötystä jo ajatuskin kahvista. Haju oli aivan kamala. Lopetin kahvin juonnin kokonaan rv 5. Aloin satunnaisesti juoda kupin silloin tällöin raskauden lopussa. Olen monen kuullut sanovan samaa kahvista. :)

      Poista
    2. Rakastan kahvia, varsinkin tummaa espressoa ja sitten kun tulin raskaaksi niin en tiennyt mitään kamalempaa hajua kuin kahvi :D
      ennen mun lempparihaju aamuisin...
      sit ku aamupahoinvointi oli takana niin saatoin maistaa kahvia yhden kulauksen mutta ei vaan oikeesti enää maistunut. Sit oli myös jo keskiraskaudesta alkaen kova närästys jota kahvi ei todellakaan olisi auttanut joten kahvin jätin suosiolla sitten niille aamuille kun öisin ei oltu nukuttu ollenkaan vauvan kanssa :D silloin sitä sitten taas menikin, monta kuppia.

      Poista
    3. Ennen rakastin kahvia ja join aina useamman kupin kun oli saatavilla ("Mariahan on aina juonut ainakin kaksi kuppia!") Nyt kahvi haisee ja maistuu ihan kamalalta. Välillä mietin, että nyt olis ihanaa keittää kahvit, kunnes taas muistan kuinka kamalaa koko aine nykyään muka on. :D

      Poista
  2. Täällätuli tänääntäyteen 13 viikkoa raskautta ja eilen oli niskaturvotus ultra ja oli kyllä niin ulkopuolinen olo sielä isojen vatsojen keskellä odotusaulassa ei sitä millään voi käsittää että on oikeasti raskaana. Tuntui kokoajan siltä et mun pitäs oikeesti olla sielä naistentautien polin aulassa, meillä meni siis 4v aikaa saada raskus alkuun ivf toi vihdoin plussan. Ultran jälkeen taas vähän konkretisoitui kun näki toisen potkivan sielä ja hän oli jo niin ihmisen näköinen ja niin söpö, mitä siitä ultrakuvasta nyt voi päätellä kaikki taitaa näyttää aika samalta, mutta onhan se oma vauva niin tietenki ajattelee kuinka suloinen nenä sillä on tms :.D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on noita konkretisoivia juttuja, muuten alkaisi varmaan epäilemään omaa mielenterveyttään. :D Mua hävetti olla tuolla äitiysneuvolassa, varsinkin kun pelkäsin että se tuttu tunnistaa minut. Eihän meidän tuolla kuulunut olla, vaan kyseessä on pakko olla joku virhe! :D

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)