Kymmenennellä raskausviikolla pelko vaivasi edelleen mieltä ja ajatus, että voinko oikeasti olla raskaana kasvoi mielessä. Vihlaisut ja vihlaisujen puuttumien vaivasi mieltä kovasti. Rv 9+1 oli ensimmäinen neuvolakäynti ja onneksemme sielä saatiin sydänäänet kuuluville. Se rauhoitti mieltä (ainakin hetkeksi) ja neuvolakäynti konkretisoi muutenkin tätä kaikkea.
Rv 9+4 vietimme vappua miehen kanssa brunssilla käyden. Runsaan syömisen jälkeen vatsani turposi valtavaksi. Päivät ja viikot vapun jälkeen puhuivat kuitenkin muustakin, kuin ylensyömisen aiheuttamasta turvotuksesta. Vatsa oli pullahtanut esiin, ainakin minun ja mieheni silmin katsottuna. Peilin edessä on tullut vietettyä melkoisesti aikaa...
Rv 10+3 kerroimme miehen vanhemmille raskaudesta ja äitienpäivänä, rv 10+4, kerroimme minun vanhemmilleni. Kertominen jännitti kamalasti ja kertomisen jälkeen olo oli helpottunut. Vaikka tässä huonosti kävisi, niin tuskin katuisin vanhemmille kertomista. Sanoimme myös, että haluamme pitää raskauden vielä salaisuutena muilta.
Kahdennentoista raskausviikon alkaessa kärsin kummasta ahdistuksessa. Makuulla ahdisti ja kyljissä oli kamala tunne. Mietin jo neuvolaan soittamista, mutta viimein tajusin, että kärsin närästyksestä! Ei tosin röyhtäytä tai mitään muuta, mutta kamala korventava tunne... hyi. Pahoinvointi on kuitenkin loppunut kokonaan ja rintojen arkuus on kohtuullista. Alkuraskaudesta asti takin vetoketjut ovat tehneet tiukkaa rintojen seudulta, mutta nyt myös vatsan seutu alkaa kiristää.
Huomenna rv 12+0. Toinen kolmannes alkaa ja keskenmenon riski pienenee. Niskaturvotusultra on rv 12+1. Yritän olla luottavaisin mielin, mutta silti pelottaa kamalasti. Pelkään, että kohdussa ei ole mitään elävää. Mitään muuta en osaa pelätä. Toivotaan, että huoli osoittautuu turhaksi, taas kerran.
Voi kuule, olet jo 12. raskausviikolla ja sydänäänetkin kuultu pari viikkoa sitten, joten olen aivan varma, että kaikki tulee menemään hyvin :)
VastaaPoistaAinahan jotain voi sattua, jopa raskausviikolla 40 tai kun lapsi on 18-vuotias tai ihan milloin vain, mutta mitään ei kannata surra etukäteen! Nyt pelko pois ja nauti täysin siemauksin tästä ajasta!
Raskaus kyllä alussa turvottaa sitä vatsaa ja saa sen jo näyttämään pyöristyneeltä, mutta varsinaisesti kohtu ja vauvavatsa pompsahtaa esiin vasta muutaman viikon kuluttua. Itse kyllä suosittelen ostamaan raskaushousut jo aikaisessa vaiheessa vaikka kaikki olisikin vielä turvotusta. Se todellakin helpottaa oloa, kun ei housut kiristä :)
Mä kyl jo veikkaan että varmaan muutaman viikon päästä alat tuntea liikkeitä. Jos sulta saatiin noin aikaisessa vaiheessa sydänäänetkin esille niin se tarkoittaa varmasti sitä, että sulla ei hirveesti ole vatsapeitteitä ja kohdunkin on oltava enemmän edessä kuin takana :)
Se on ihanaa kun liikkeitä alkaa tuntea.
Kiitos niin ihanasta kommentista. :) Turvotus on mulla kyllä ihan mahdotonta, vaikka olen siitä ennen raskauttakin joskus kärsinyt. Ei näytä varmaan ulkopuolisen silmään turvotukselta. Housuja en ole voinut enää pitää (napin auki pitäminen ei riitä, vaan vetoketjukin pitäisi olla täysin auki). Toistaiseksi olen pukeutunut vaan leveisiin mekkoihin ja hameisiin.
PoistaAlan minäkin uskomaan pikkuhiljaa siihen, että pian voisin tuntea liikkeitä. Ihmeellistä!
Ootko miettinyt sellasta kotidopplerin ostamista? Itse ostin juuri toissapäivänä, ja ainakin omaa mieltä rauhoittaa kovasti kun sieltä saa ne pienen sydämen "laukka-askeleet" kuulumaan! <3
VastaaPoistaOlen vähän pelännyt, etten löytäisi dopplerilla ääniä ja saisin siitä kamalan sätkyn sitten. En oikein vieläkään tiedä, kuinka tekisin tuon dopplerin suhteen...
PoistaSamanlaisia pelkoja mullakin oli, mutta kyllä ne äänet sieltä löytyy kun jaksaa vaan tarkasti ja rauhassa etsiä.. :)
PoistaOlen toi eka anonyymi ja mäkin komppaan tota kotidoppleria. Itsekin hermoilin vielä np-ultrankin jälkeen että onko siellä elämää. Ne viikot sen ultran jälkeen ennen kuin liikkeet alkoivat tuntua päivittäin olivat todella pitkiä viikkoja ainakin mulle :D
VastaaPoistaNiin silloin oli ihana kuunnella päivittäin ne laukka-askeleet ja tietää että kyllä siellä jumpsutetaan mennä vatsassa vaikka en mitään tunnekaan.
Ja sit kun liikkeet alkoi tuntua ja jos olikin hiljaisia päiviä alussa niin oli helpottavaa kuunnella ne sydänäänet.
Toki sitten loppuraskaudessa (rv 30-40) ei kannata enää kotidoppleriin turvautua. Silloin jos liikkeet vähenee tai tulee olo ettei kaikki kunnossa niin parempi käydä näytillä lääkärissä kuin luottaa sykkeisiin.
Monet sanoivat ettei doppleria kannata hankkia kun sillä vaan saa stressin aikaiseksi sitten jos ei kuulekaan heti sydänääniä. Itse aloin kuuntelemaan vasta rv 13 lähtien ja itselläni ei ainakaan ole ollut koskaan sellaista kertaa etten olisi ääniä löytänyt. Alussa totta kai saattoi kulua pitkäkin tovi että ne äänet löysi mutta en mä ainakaan koskaan panikoinut. Jos tuntui et oli vaikeeta löytää niin sit join lasin kylmää mehua ja odotin hiukan ja kokeilin uudelleen niin johan löytyi.
Kiva kuulla, ettei sinulla ollut ongelmia äänten löytämisessä. Pitää kyllä harkita tuota doppleria vielä, kun periaatteessa äänet pitäisi minulla olla löydettävissä kun istukkakin sijaitsee melko takana...
PoistaMonia lapsettomuustaustaisia varmasti pelottaa tuo np-ultra, kun miettii että entä jos siellä ei olekaan mitään elävää. Itsekin odotin sitä innolla ja pelolla, odotushuoneessa sydän pamppaili ja miehen kanssa yritettiin lievittää jännitysstressiä pelaamalla yhdessä puhelimellani candy crushia :D
VastaaPoistaJa yllätyttiinhän me kovasti, nimittäin siitä miten pieni vilpelsi niin hurjaa vauhtia, ettei meinannut ultraaja pysyä mukana kun mittoja yritettiin saada :)
Dopplerin puolesta puhun minäkin. Itse ostin raskauskeijulta AngelSoundin ja toimi hienosti muistaakseni rv 13 tai 14 eteenpäin. Aina kun tuli pelkoa vauvan voinnista, niin sai nopeasti tarkistettua sykkeet.
Tuntuu, että kaikki tässä raskaudesssa pelottaa ja tuntuu ihan epätodelliselta. :D Ennen ultraa jännitti kyllä ihan mahdottomasti.
Poista