Meille tulee vauva!

Paljon on tapahtunut vain vähän reilussa viikossa. Äitienpäivänä oli tarkoitus kertoa molempien vanhemmille raskaudesta. Olin suunnitellut hienoja tapoja tähän isovanhempi -kirjojen ostamisesta kortin askarteluun.

Toisin meni tämäkin asia. Ensin kerroimme miehen vanhemmille päivä ennen äitienpäivää. Reaktiot olivat ei niin yllättyneitä. Seuraavana päivänä kerrottiin minun vanhemmilleni. Mentiin meille hyvissä ajoin ennen äitienpäivälounasta ja heti kotiin päästyä töksäytin, että "meille tulee vauva!". Äiti liikuttui kamalasti ja isäni ilmoitti olevansa Suomen nuorekkain pappa.

Muille ei ollut tarkoitus kertoa vielä pitkään aikaan. Töissä pyysin vain puoli kuppia kahvia, johon työkaveri heitti puolihuolimattomasti, että "oletko raskaana?". "Ööö en tiedä. Oon mä muutenkin yrittänyt vähentää. *Naurua.* No oon mä raskaana." Minä olin punainen ja kikattelin. Työkaverilla tippui leuka melkein lattiaan. Samaan puheripuliin selitin sitten meillä olleen lapsitoiveen jo pitkään ja sen, että raskaus sai alkunsa keinohedelmöityksellä. Sain paljon tsemppejä ja pahoittelut siitä, että hän edes uteli moista. Ei ollut kuulemma epäillyt edes mitään vaan kysymys oli pelkkä heitto. Tilanteelle on kyllä tullut naureskeltua jälkikäteen.

Mukavien asioiden lisäksi viikkoon on mahtunut ei niin mukavia uutisia. Määräakaien työsopimukseni loppuu toukokuu lopussa ja mitään töitä ei ole tiedossa sen jälkeen. Tämän pömppömahan kanssa minua tuskin palkataan mihinkään syksyllä. Tekisin mieluusti töitä ennen kotiin jäämistä. Kyllä me pärjätään yhdelläkin palkalla (uskoisin niin), mutta ei tämä tilanne kyllä kamalasti naurata.

10 kommenttia

  1. Vauvauutiset on aina ihania, Onnea! =) Toivottavasti työasiatkin ratkeaa parhain päin!

    VastaaPoista
  2. Me ei olla kerrottu vielä kenellekään! Odotetaan torstaina np-ultraa ä, jännittää. Koska teillä on np-ultra? Miten oot muuten voinu? Mulla jatkuu hirveä pahoinvointi iltapäivisin... T.S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on torstaina np-ultra! Pelottaa ihan kamalasti, mutta yritän vakuutella itselleni, että kaikki voi olla hyvin. Pahoinvointia ei ole minulla enää ollut, eikä paljon muitakaan oireita. Tsemppiä ultraan!

      Poista
  3. Ihanaa, että uskallat kertoa uutisesta <3 kyllä nyt saa ja pitääkin nauttia ja voi kun se on niin kutkuttavan jännää kun saa kertoa läheisille noista uutisista.

    Omat vanhempani olivat totta kai ihan hirveen innostuneita mutta eivät ollenkaan yllättyneitä kun kerroimme raskaudesta. Olimmehan 25-vuotiaita juuri naimisiin menneitä ja kai odottivatkin uutisia. Mutta mieheni vanhemmat olivat taas aivan järkyttyneitä ja melkein shokissakin mutta onneksi pian tottuivat ajatukseen. Niin ne reaktiot ovat niin erilaisia, mutta kyllä kaikki yleensä ovat onnelisia toisten raskauksista :)

    Itselläni työsoppari loppui kun olin raskausviikolla 18. Silloin maha jo näkyi mutta olin joutunut paljastamaan raskauden jo rv 8 kun oli niin kamala pahoinvointi että jouduin saikulle ja oksentelin töissäkin omalla työpisteellä avotoimistossa...
    Esimiehelle sanoin että ymmärrän toki, että eivät varmaan sitten jatka soppariani mutta mielellään teen vielä töitä vaikka mammalomaan saakka nollasopparilla kun muuten oli aika vaikeeta löytää töitä vatsa pystyssä. Onneksi pomoni suostui siihen. Mun mielestä kuitenkin kannattaa luottaa et kaikki asiat järjestyy, yhden palkallakin pärjää, työttömilläkin on lapsia, kyllä kaikki järjestyy <3 pienet ovat pienen vauvan menotkin, menot kasvaa vasta sitten oikeasti kun lapsikin on vanhempi. Vauva pärjää kuitenkin aika vähällä. Totta kai sitä saisi kulutettua miljooniakin vauvaan jos haluaa mutta siis jos puhutaan nyt ihan normaalista vauva-arjesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli molempien vanhemmat tietoisia hoidoista. Tosin eipä tuosta kertomisesta mennyt kovin kauaa, että saatiin kertoa hoitojen toimineen.

      Ei tuo toimeentulo kamalasti huoleta. Tosin huolettaa ja ärsyttää turhamaisesti se, jos kaikki säästöt sulaa nyt ja reissaamiset ja muut "luksusjutut" jää välistä. Tosin eipä tämä ole kuin pieni murheen pisara siihen verrattuna, että saimme haluamamme lopputuloksen hoidoissa. <3

      Poista
  4. Oi vauvauutiset on niin ihania, jänniä <3!

    Todella harmillista tuo työjuttu ;(

    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Ethän sinä nyt unohda meitä lapsettomia ja hoidoissa kävijöitä tai suunnittelevia?! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti, usko tai älä niin lapsettomuus on aina läsnä. Lähes joka tekstissä sivuan lapsettomuutta jotenkin. Voi olla, että tulee tekstejä joissa näin ei käy. Varmasti ihan luonnollistakin. Jos sinulla on mielessä, miten voisin muistaa tai ajatella erityisesti teitä, jotka vielä kamppailette hoitojen kanssa niin kerro ihmeessä. En varmasti unohda ihmisiä, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Raskaaksi tulon jälkeenkään se lapsettomuuskokemus ei poistu, ei poistunut ainakaan minusta.

      Minussa on vielä kipeä kohta, joka miettii sitä että kaikki voi kääntyä vielä huonoksi tai kaikki olisi voinut mennä toisin.

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)