Ensimmäinen hoitopäivä

Tässä vaiheessa toivoisin kirjoittavani enintään oman lapseni ensimmäisestä hoitopäivästä, mutta ei tässä ihan niin käynytkään. Koko päivän tsemppasin itseäni, aina kun muistin. Päätin, että pistän kyllä itse. Mutta en sitten lopulta pistänyt, koska en olisi varmasti malttanut pitää sitä kynän "nappia" pohjassa vaadittua 10 sekuntia. Työnjako meni niin, että minä valmistelin kynän miehen valvovan silmän alla, ja kun minä puristin ihoa poimuksi kaikin voimin niin mies pisti. Kaikin puolin siis romanttinen ilta lapsentekoa ajatellen.


Tuntemukset: tärsisyttää, jännittää ja jännittää ja vielä vähän jännittää. Jännitystä laannuttaa se, että jo ensi viikolla pääsee lääkärissä käymään ja näkee toivottavasti, että jotain tapahtuu. Toivon, ettei mitään kamalia sivuvaikutuksia tulen ja ajattelen järjellä: ei kukaan tällaista kamaa tykittämällä ole kuollut. Eihän?

4 kommenttia

  1. Meille juuri tällä viikolla lääkäri kertoi eri hoitovaihtoehdoista ja niiden haittavaikutuksista, Suomessa ei ole hänen tietääkseen tapahtunut mitään vakavaa terveys haittaa, hyperstimulaatiota ja siitä pahimmillaan aiheutuvaa pitkiä sairaalajaksoja nesteytyshoidoissa lukuunottamatta. Et varmasti kuole ;) , tsemppiä kuitenkin fiiliksiin, on nää kuitenkin hurjia juttuja mitä joutuu ja on valmis tekemään. "Munarikkautta" ekaan ivffään, ja onnea solujen kehitykseen ja siirtoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Toivotaan, että siirtoon asti päästäisiin.

      Poista
  2. Meillä minä pistin ja mies painoi nappia pohjaan ensimmäisellä kerralla. Toisen piston hoidin jo itse. Ihme kyllä kaikkea oppii ja kaikkeen tottuu kun päämäärä on kirkkaana mielessä :). Tsemppiä ja munarikasta aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Minä en kyllä vielä tänäänkään pystynyt edes harkitsemaan itse pistämistä. :D No, saa mieskin tehdä jotain konkreettista...

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)