Lapsettomuus kriisinä

"No kyllä te saatte lapsen kun sen aika on." "Kyllä se tärppää, kun et stressaa." Lauseita, joita varmasti jokainen lapsettomuudestaan kertonut on saanut kuulla. Lauseita, jotka vähättelevät lapsettomuutta ongelmana ja jotka kertovat, että lapsettomuus on ihan tavallista, eikä ongelma jota pitäisi surra. Lapsettomalle annetaan kuva, että lapsettomuus on hänen omaa syytään.

Tuollaisten kommentien jälkeen on vaikeaa, tai mahdotonta, puhua lapsettomuudesta kriisinä. Minä olen kuullut mm. erään tuttuni kommetteja "Pirjon" onnistuneista hedelmöityshoidoista. "Niin se raskaus alkaa, kun ei odota eikä stressaa." Kyseinen raskaus alkoi pitkien hedelmöityshoitojen päätteeksi, silloin kun pari oli jo luopumassa haaveesta ja käytetyt hormonimäärät lähetelivät sallittua maksimia. Eli syy raskaudelle oli stressin loppuminen?

Olen paininut pitkään, kerronko tälle henkilölle hoidoistamme. Olemme niin paljon tekemisissä, että vaihtoehtoina on kerominen tai valehtelu. Vaikka pahaa tekee, taidan valita valehtelun. Vain siksi, etten jaksa kuulla sitä, että me onnistutaan kun ei vain mietitä asiaa. En halua satuttaa itseäni enempää tämän asian kanssa.

"Lapsettomuuskriisiä on verrattu lähiomaisen menetykseen. Lapsettomuudessa menetetään potentiaalinen lapsi tai lapset, jotka jo varhain ovat muodostuneet osaksi minäkuvaa. Lapsettomuuteen liittyy myös muita, eriasteisesti painottuvia menetyksiä: suvun jatkamisen, itsetunnon–erityisesti seksuaalisen itsetunnon–raskaus-, synnytys- ja imetyskokemusten menetykset. Monet parit liittävät tähän vielä tunteen oman ruumiin hallinnan menettämisestä. Lapseton voi myös kokea pettävänsä vanhempansa kieltämällä heiltä mahdollisuuden isovanhemmuuteen. Lapsettomuussurun alkua ja loppua on vaikea määrittää, sillä lapsettomat menettävät seuraavankin kierroksen ystävien saadessa lapsenlapsia." (Lähde: Terveyskirjasto)
No, mutta ainahan voi asian kanssa kriiseilevää lohduttaa kertomalla, että "kaikkien ei vain kuulu saada lapsia."  Samoin, kuin kuolleen nuoren omaisille voi sanoa, että "ei kaikkien kuulukaan elää 30-vuotiaiksi."

7 kommenttia

  1. Ja yleensä nuo mainitsemasi lapsettomuutta koskevat kommentit tulevat juuri sellaisilta ihmisiltä, joilla itsellään ON lapsia... Eli jotka eivät kyseistä asiaa ole itse kokeneet. Niinhän usein myös muihin asioihin liittyvät "tökerö kommentit" tulee niiltä, joilla ei asiasta kokemusta ole. Kun ensimmäinen raskauteni päätyi vaikeaan keskenmenoon, sanoi äitini mulle surun keskellä tyyliin: "eteenpäin vaan, tällä oli joku tarkotus, kyllä se uudestaan tärppää"; ja kun aikaa oli jonkin aikaa jo tapahtumasta kulunut: "vieläkö sinä sitä suret ja muistelet?!" Sanoin sitten, että omapa on asiani vaikka surenkin ja että sitähän sinä et voi tietää, mitä käyn läpi, kun itse olet saanut vain eläviä lapsia. Alkoipa muuttumaan ääni kellossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. En ymmärrä, olisiko sitten jonkun lapsia saaneen ihmisen mielestä helppo luopua lapsista, vai mistä nuo hälläväliä kommentit kumpuaa? Onneksi äitisi ymmärsi, ettei ole helppo asia. :/

      Poista
    2. Mä olen sitä mieltä että ei, kaikella ikävällä EI ole MITÄÄN tarkoitusta. Elämä on vain välillä äärettömän epäreilua ja me potentiaalisesti hyvät vanhemmat ei saada edes mahdollisuutta osoittaa sitä todeksi.

      Poista
  2. Ihan paras tuo viimeinen lause. Naurattaisi jos ei itkettäisi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin, että onko vähän törkeästi kirjoitettu, mutta tilastollista faktaahan tuo on. :DD

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)