Onkohan tuokin...?

Lapsettomuus on yleinen ongelma, vaikka siltä ei aina tunnu. Mitäs sitten, kun epäilykset heräävät tuttavan lapsettomuudesta? Erään tuttavapariskunnan tilanne mietitytti minua pitkään. Kun viimein olin päättänyt kysyä haluaisivatko he lapsia - samalla kertoen meidän tilanteesta, kävi ilmi, että he odottavat lasta. Tämä lapsi on jo syntynyt ja maailman ihanimmaksi todettu, mutta on näitä epäilyitä sen jälkeenkin tullut.

Eräs "moikkatuttuni" oli laittanut vihjailevan päivityksen Facebookiin. Onko sopivaa kysellä puolitutulta lapsettomuusongelmista? Ei. Tällöin oli kuitenkin äitienpäivä ja minun oli pakko kysyä. Kaipasi vertaistukea kipeästi ja sitä minä sain. Oli katkeransuloista kuulla, että jollain tutulla on sama ongelma. Jälkeenpäin ei tuntunut yhtään epäsopivalta, tosin puhun vain omasta puolestani...

Tämään tapahtui sama: Facebookkiin oli ilmestynyt päivitys, mitä luin rivien välistä. En edes epäröinyt, vaan kysyin yksityisviestiltä. Kannatti. Taas sain tukea ja jakaa ongelmaa jonkun "oikean" ihmisen kanssa.

Toivon, etten ole liian tungetteleva. Liikaa on kuitekin asennetta, ettei uskalleta kysyä mistään tungettelevuuden pelossa. Kuitenkin samalla kun tungettelen, niin esittelen oman ongelmani. Ehkä se lieventää asiaa?

2 kommenttia

  1. Mie teen sillee, et alan vaan puhumaan noista omista jutuista ja toinen kertoo omistaan jos haluaa :) Voi kyl tosin olla, että joiltain jääny avautumatta kun miulta tulee juttua ihan mahottomasti kun en kehtaa kysyä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en jotenkin osaa kertoa omista jutuistani. :( Ne keneltä oon kysynyt heidän tilanteestaan, niin on mun mielestä ollut aina varmoja "lapsettomuustapauksia". Samaa kokeneille on helpompi puhua.

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)