Vastauksia kysymyksiin

Kauanko olette yrittäneet?
Marraskuussa tulee kaksi vuotta täyteen. Sitä ennen ehdin toivoa hyvän tovin, että mies olisi valmis antamaan lapselle luvan tulla.

Onko lapsettomuudellenne löydetty syytä?
Aluksi ongelmana oli minun pitkät kierrot ja ovuloimattomuus PCO:sta johtuen. Nyt kiertoja on saatu tasattua ja olen ovuloinut normaalisti. Miehellä on kaikki enemmän kuin kunnossa. Periaatteessa mitään syytä lapsettomuudelleni ei enää pitäisi olla.

Miten jaksat eteenpäin kaikista toivottomimmilta tuntuvilla hetkillä? 
Tällä hetkellä suurin selviytymiskeino on ollut osittainen toivosta luopuminen. Tulevaisuuden suunnitelmia on ruvettu miettimään myös siltä varalta, ettei me lapsia saada. Katkeruuden unohtaminen on vaikeaa ja välillä en selviä mitenkään. Olen vain ja odotan, että tulee uusi ja parempi päivä. Aina ei tarvitse mennä eteenpäin.
  Myös maailmalta tulevat uutiset ovat laittaneet omia ongelmiani perspektiiviin. Ei ole oma lapsettomuus jaksanut murehduttaa, ainakaan niin paljon kuin yleesä. Yritän keskittyä tekemään jotain hyvää myös muiden hyväksi. Kiillottelen siis sädekehääni ja yritän päästä marttyyrin leimastani eroon. :D

Onko sisaruksillanne jo lapsia? (montako?)
Ei ole.

Tietääkö läheisenne (esim. vanhempanne) lapsettomuudestanne? Tai siis siitä, että toivotte kovasti lasta ja olette jo pidempään yrittäneet...
Minun muutama ystävä tietää. Vanhemmat ja sisarukset eivät tiedä. En ole pystynyt kertomaan, enkä ole varma haluaisinko edes kertoa.

Montako lasta haluaisit? 
Minä haluaisin vähintään neljä lasta. Miehen kanssa on puhuttu kolmesta lapsesta, mutta eihän sitä tiedä muuttuisiko toisella mieli jos lapsia saisimme. 

Pelkäätkö mitään asioita liittyen siihen jos tulisit raskaaksi? Esim. keskenmenoa ja sitä, että kaikki pitäisi silloin aloittaa ns. "alusta"...?
Pelkään. Pelkään keskenmenoa, kohtukuolemaa, vakavaa kehitysvammaa. Pelkään, että masennun synnytyksen jälkeen tai etten jostain muusta syystä osaisikaan nauttia vauva-ajasta. Pelkään myös parisuhteen muuttumista ja elämän muuttumista ylipäätään. Pelkään, osaanko olla hyvä äiti.

Onko tuleville lapsille jo nimet valmiina? :) 
Olen miehelle monesti sanonut, että jos saataisiin lapsi heti kun nimi olisi valmiina, niin jäisimme lapsettomiski. Mietitty kyllä on joitakin. Haluaisin jonkun vanhahtavan, kauniin ja sointuvan nimen.

Mitä nimeä et ikinä antaisi lapsellesi?
Yhdistelmänimeä, esim. Pirkko-Kaisa. Tai sitten väkisin "kansainvälistä" nimeä, kuten Nico tai Jessica. Toivon myös, että nimi on sellaien, mistä lapsi ei tulisi kiusatuksi.

Osaatko vielä sanoa, tuleeko tämä lapsettomuus ja kaikki siihen liittyvät jutut ja tunteet vaikuttamaan tulevaisuudessa mitenkään esim. silloin jos olet raskaana tai tulet äidiksi?
Luulen, että lisää ainakin pelkoja raskausaikana ja lapsen ollessa vauva. Pelkään varmasti menettäväni enemmän ja olen varmasti tunteellisempi äiti, kuin ilman tätä kokemusta. Toivottavasti osaan myös arvostaa omaa lasta enemmän kuin ilman tätä.



Kiitos kysyjille. :)

2 kommenttia

  1. On niin hienoa, kaiken surun ja toivottomuuden keskellä, että miehesi on kuitenkin tukenasi. Itselläni tilanne on muuten samanlainen, mutta mies ei halua eikä jaksaisi enää käydä läpi hoitorumbaa. Ero on väistämättä edessä.. :( Joten, ole onnellinen hyvästä parisuhteestasi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon niin kovasti, ettei kenenkään tarvitsisi erota varsinkaan tämän asian takia. :( Joka tapauksessa hirmuisesti voimia sinun tilanteeseen. <3

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)