Aukiolotutkimus

Ennen tutkimusta jännitti kamalasti. Aluksi ultrattiin, johtofollikkeli oli näkyvissä, mutta limakalvo oli vain 4 mm paksu! Lääkäri kysyi heti ultratessaan (olin "hieman" jännittynyt), että olenko käynyt netissä lukemassa. Olin ja hän sanoi, etten olisi saanut. No, siinä vaiheessa myöhäistä kun paniikkia olin saanut lietsottua viikko tolkulla. Sanotaanko, ettei tutkimus kovin miellyttävä ollut, mutta ei etukäteen jännittäminen sitä helpottanut.

Yleensä papakokeen ottaminen sattuu minulla jonkin verran. Kun katetria laitettiin kohtuun, se sattui ja sen kyllä ilmaisin erittäin selkestä... Hetken sitä yritettiin ja yllätyksekseni lääkäri ehdotti puudutusta. Ihan kamala ajatus, että sinne neulalla puudutettaisiin, mutta puudutus meni kuitenkin ihan hyvin vaikka olinkin aika paniikissa. Aikaisemmin en ole kuullut, että ketään olisi aukiolotutkimusta varten puudutettu. Yritin googletellakin ja vastaan osui vain joka paikassa se, ettei puudutus ole tarpeen. 

Puudutuksen jälkeen katetri laitettiin paikalleen. Muutamaan otteeseen se tippui pois ja viimeisellä yrityskerralla lääkäri ehdotti, että jos nyt ei onnistu niin tehdään diagnostinen laparoskopia ja siinä samalla aukiolotutkimus. 

Viimein katetri pysyi paikoillaan. Sitten laitettiin keittosuolaliuosta menemään kohtuun ja munanjohtimiin. Tämä ei tuntunut yhtään miltään, vaikka pelkäsin koko ajan tämän olevan tutkimuksen kivuliain osuus. Munanjohtimet olivat hienosti auki.

Kun nousin ylös, alkoi huippaamaan ja hartiasta pisti kovaa. Jäin sitten vielä käytävälle makoilemaan sänkyyn ja olon helpotuttua lähdin kotiin. Hartiaa pisti muutaman tunnin niin, että käden liikuttaminen tuntui ikävältä. Muita jälkituntemuksia ei ollut.

Tärkeintä oli, että munanjohtimet olivat auki. Kamalasti harmitti se, ettei Letrozolit olleet toimineet ainakaan kovin toivotusti, koska limakalvo oli niin ohut. Tämän takia lääkäri käski minun pistäytyä vielä perjantaina ultrassa, niin katsotaan onko tilanne muuttunut mihinkään. Puhui hän myös siitä, jos aloitettaisiin Menopur tulevaisuudessa...

9 kommenttia

  1. Hmmm... ei mullakaan letrot limakalvoa muuttaneet, ainoastaan kiihdyttivät follikkelin kasvua. Ymmärtääkseni letrot voi nimenomaan ohentaa limakalvoa, joten sen tulisi alunperinki olla normaali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas on sanottu, ellen ihan väärin muista, että Letrot olisi limakalvolle parempia kuin Clomit. Aukiolotutkimus tehtiin minulle tosin "jo" kp 10, joten saa nähdä onko limakalvo paksuuntunut huomiseen mennessä...

      Poista
  2. Mulla on kanssa noita limakalvo-ongelmia. Soittelevat aina ohjeita Tayssista, kun eivät tiedä, mitä sille tehtäisiin. Omassa kierrossa ennen kuin lääkityksiä (Puregon,Orgalutran,Pregnyl,Synarela,Menopur) on alettu käyttää oli limakalvo normaalin paksuinen, mutta nyt se on ollut hoitojen aikana/jälkeen just tuota luokkaa. Viime alkion keräyskerralla kaikki piti pakastaa tuon limakalvon ohuuden vuoksi. Pakastealkion siirtoa yritetään nyt normaaliin kiertoon ja päättivät, että siirto oltais tehty, vaikka limakalvo ois ollu tuota luokkaa, mutta siirtopäivä olis menny viikonlopun päälle, joten taas menee 1 kk eteenpäin asiat. Meillä on alunperin miehestä johtuva lapsettomuus,mutta nyt viime aikoina on ilmenny nämä mun limakalvo-ongelmat, jotka on pistäny mielen matalaksi. Muistan, että alussa ajattelin, että kaikki onnistuu noilla hoidoilla suoraviivaisesti, mutta oon tän matkan aikana ymmärtäny, että tää on prosessi niin kuin psykologi meille alkuvaiheessa kertoi. Kaikki tää on ollut niin paljon rankempaa kuin alunperin kuvittelin. Kaikkea hyvää sinulle tulevaan, toivottavasti onnistaa pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sitä ei kaikkea etukäteen tiedä ja ymmärrä. En tiedä kuinka olisi jaksanut mitään aloittaakaan, jos olisi tiennyt että kaikki menee näin monimutkaiseski. :/ Toivotaan teillekin onnistumisia! :)

      Poista
    2. Kiitti. Näin se on, että tieto lisää ns. tuskaa..Tsemppiä sinne päin :)

      Poista
  3. Nyt kun muistelen, niin taidettiin mullakin puuduttaa aukiolotutkimuksessa! Sattui kovasti, kun katetria laitettiin ja lääkäri kysyi kestänkö. Sanoin että jos nyt ei kauaa kestä enää, niin kestän. Sanoi ettei ole päässyt edes alkuun vielä kunnolla, että haluanko puudutuksen. Miten olen niin täysin unohtanut koko homman?! No onhan siitä jo 5 v aikaa ja kaiken kamalan haluaa unohtaa. Sen jälkeen ei (tietenkään) tuntunut missään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jollain muullakin on puudutettu. Lääkäri kysyi myös, että kestänkö, enkä oikein vastannut mitään (pelkäsin että keskeyttää koko toimenpiteen). Puudutusta lisättiinkin minulle, silti katetrin laittaminen tuntui aika ikävältä. Ei onneksi enää sattunut hirveästi, mutta semmoista inhottavaa vihlontaa ja paineentunnetta...

      Poista
  4. Moikka!

    Eksyin blogiisi sattumalta kun etsin infoa aukiolotutkimuksesta, joka pian minullakin edessä. Jatkoin lukemista ja monen kyyneleen ja suklaapalan jälkeen koin maagisen ahaa-elämyksen: En ole yksin! Se oli melko villi tunne, koska viime kuukausien aikana olen tuntenut olevani todella yksin, kaikista ihanista ihmisistä ympärilläni huolimatta. Olen hengaillut omassa kurjuuden kuplassani ajatellen, ettei kukaan voi tajuta miltä minusta tuntuu. Suurin osa ystävistäni on vielä sinkkuja ja kovin kaukana omasta tilanteestani (naimisiinmenonikin oli monelle kauhistus) ja huomaan, etteivät he ymmärrä miten tärkeä ja kipeä tämä asia minulle on.
    Olen kohta 26v, pari vuotta naimisissa ollut ja lasta yritetty yli vuosi. Huhtikuun alussa ensimmäinen käynti lapsettomuuspolikinikalla (jo lähetteen saaminen sai aikaan
    monen päivän itkut). Siellä selvisi, ettei miehessäni ole mitään vikaa. Lääkärin sanoin MIELETTÖMÄN hyvää spermaa :D Olin todella helpottunut ja onnellinen, kunnes
    tajusin lapsellisesti olevani myös hieman kateellinen miehelleni hänen saamistaan puhtaista papereista. Vika on siis minussa.
    Minulla on aina ollut epäsäännöllinen kierto, jota nyt syksystä asti tasoitettu Teroluteilla. Syynä PCO-tyyppiset munasarjat (lääkärit olleet tosi varovaisia sanomaan että on se PCO..) Nyt käyty labroissa ja odottelen pääsyä aukiolotutkimukseen, jonka jälkeen pohditaan suuntaa eteenpäin, mahdollisesti clomifeneja tai pistoksia tai tai tai...
    Lähes päivittäin joku kysyy minulta, MILLOIN saan lapsen. Kun nyt on naimisissakin oltu kohta kaksi vuotta. En vain vieläkään voi käsittää, mihin ihmiset pyrkivät tuolla kysymyksellä? Nykyään vain tiuskaisen, etten tiedä, joka yleensä aiheuttaa vastapuolessa hämmennystä. Mitä helvettiä siihen sitten pitäisi vastata? Kuka sen muka voi koskaan tietää? Sain jopa pääsiäiskortin kummeiltani,, jossa kysyttiin milloin pääsee tapaamaan vauvaa? NIIN MITÄ VAUVAA?? Ihmiset kai tarkoittavat hyvää, mutta kaikki kysymykset ovat kuin veitsi rintaan.
    Tämän avautumiseni tarkoitus oli sanoa KIITOS. On voimaannuttavaa ja ihanaa huomata, ettei ole synkkine ajatuksineen ja romukroppineen yksin :) Tsemppiä kaikille,
    me ollaan niitä tyyppejä jotka ansaitsee kaikki hatunnostot ja yläfemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi KIITOS aivan ihanasta kommentista! <3 Tiedän tuon yksinäisyyden tunteen. Tekisi mieli vetäytyä yksikseen, kun ei jaksa mitään kysymyksiä eikä aina jaksa esittää reipasta jos on paha mieli. Toisaalta yksin vetäytyminen olisi varmasti lopulta pahempaa kuin tämä esittäminen...

      Tuota kyselemistä ihmettelen minäkin. Se on niin kamalaa. Jos tästä joskus selvitään siihen pisteeseen, että lapsia saadaan, niin aion kyllä kertoa siitä kuinka epäkohteliasta tuollaista on kysellä ja kuinka minä niin mieleni pahoitin. Kamala tuo pääsiäiskortti, ei sen kanssa tietäisi itkeä vai nauraako.

      Toivotaan paljon onnea teidän yritykseen.

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)