Ovulaatio

Eilen, kp 12, ovulaatiotesti oli positiivinen. Ovualatio-oireita oli aiemmin, mutta eilen ja tänään ei ole tuntunut enää mitään. Keskiviikkona tuntui kaikista voimakkaimmat vihlaisut. Toivottavasti se ei ole kovin huono merkki... Tänään aloitin Lugesteronit. 200 mg aamulla ja sama määrä illalla. Saa nähdä turvottaako ne kamalasti.


Ensi kierto on luomukierto. Tuntuu toisaalta helpottavalta, toisaalta taas ahdistaa. Silloin ei tapahdu yhtään mitään ja pitää vain odottaa seuraavaa kiertoa. Seuraavasta kierrosta kokeillaankin sitten Letrozolia, mitä odotan kyllä melko innokkaasti. Jospa ne vaikka toimisivatkin?

Ovulaatio oli tässä kierrossa melko aikaisin. Toisaalta hyvä juttu, niin ei tule pitkää kiertoa. Mutta epäilyttää onko limakalvo ihan liian ohut tuon takia. Pääsiäisenä olemme lähdössä reissuun ja erittäin todennäköistä kuukautiset ovat juuri silloin. Se sitten siitä romanttisesta lomasta! Tietysti kuukautiskipujen lisäksi oloa pahentaa pettymys, mikä on varmasti suuri vaikka tällä hetkellä en ihan kamalasti toivokaan.

9 kommenttia

  1. Huh, luin sun blogin läpi ja omalla tavalla todella jäätävää tekstiä... Ootko miettinyt ollenkaan jos rauhoittuisit ja rentoutuisit josko se vauva sitte tulis ku on tullakseen? Tommosella pakko mielteellä ei ole ihmekään ettei toivottua tulosta tule... Me emme ole mieheni kanssa ajatteleetkaan että voisi jossain olla vika vaikka emme käytä ehkäisyä, kuukaudessa on vaan niin vähän mahdollista aikaa tulla raskaaksi, mutta uskon että tollasella pakkomielteellä menee nekin muutamat kerrat ohi... Eli otappa nyt vaan iisisti, teillä on yritystä vasta ilmeisesti vasta vuosi? Takana ja olet syönyt monta vuotta pillereitä jos nyt oikein muistan niin ei ole ihmekään että kehosi on aivan sekaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika erikoinen kommentti.. Varmasti vuoden aikana on ehtinyt lukea joka tuutista sitä, että stressi vaikeuttaa raskautumista jne, ja AJATELLA asiaa. Jos lasta on haaveillut ja odottanut jo vuosikausia ennen kuin yrittäminen on edes alkanut, niin tuo "vasta vuosi" voi tuntua aika piinallisen pitkältä. Se on aika subjektiivista. Jos sinua ja sinun miestäsi ei asia hetkautua, se ei tarkoita että muut pystyisivät suhtautua yhtä kevyesti. Suoraan sanottuna mä inhoan kun kuulee jonkun sanovan, että "lopeta stressaaminen". Ihan kuin se tapahtuisi sormia napsauttamalla, varsinkin kun on kysymys itselle yhdestä elämän tärkeimmästä asiasta. Ja pakkomielle.. Jos olisi, tuskin olisivat lähdössä tuolle lomallekaan, vaan istuisivat kotona murehtimassa asiaa.

      Ehkä sun motiivi oli hyvä, mutta se oli suht tahdittomasti ilmaistu.

      Poista
    2. Voi vitsi, en olenkaan kokeillut vielä rentoutumista! Kas, kun lääkäri ei ole sitä suositellut, se varmasti saakin nuo munasolut kypsymään ja irtoamaan. :) Kuinka kauan te olette ensimmäinen anonyymi yrittäneet lasta? Vasta kaksi vuotta vai vähän enemmän?

      Me ollaan kyllä käytetty joka kuukausi erittäin tunnollisesti nuo raskaaksi tulolle otolliset päivät hyödyksi, siitä ei ole kyse. Vuosi on minulle ainakin ollut pitkä aika. En usko, että tuo PCO korjaantuu relaamalla.

      Ja kiitos Kotkamuijalle tsempeistä. :)

      Poista
  2. Öö tuota mitä että anonyymi ? Aika helppoa sanoa että rauhoitu ja rentoudu, kyllä se vauva sieltä tulee jos on tullakseen. Huh huh. Kaikilla kun ei vaan helvetti soikoon tule vaikka rentoutuisi jalat levällään vuosia , ja toiset vaan tulee raskaaksi ekasta kerrasta tai vaikka söisi pillereitä säännöllisesti ehkäisyyn.
    Itsekin olen vuoden VASTA yrittänyt lasta mieheni kanssa , mutta ilman ehkäisyä ollaan oltu melkein kolme vuotta. Tiedän että jos en laske päiviä ja ole selvillä kierrosta ja keltarauhashormoniakin tartten niin raskautuminen ei vaan yksinkertaisesti tapahdu, ei vaikka kuinka olisin rentoutunut.
    Itse ainakin aion tehdä KAIKKENI että raskaus pian tapahtuisi.
    Tsemppiä ja jatka yritystä ja kirjoita blogiisi jatkosta , jätä typerät kommentit omaan arvoonsa. Mä ainakin tsemppaan sua täältä ruudun takaa samalla kun omia kiertoja lasken. P.s. Mullakin nyt juuri oli ovis, jännää jännää .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös haluan tehdä kaikkeni, että tulisin raskaaksi. Olen aina haaveillut saavani monta lasta, mutta tällä aikataululla en niitä montaa saa, hyvä jos yhden. En pidä lasta niin itsestään selvyytenä, että pidemmän yrittämisen jälkeen odottaisin vain luonnonihmeitä rennoin mielin.

      Toivotaan, että meidän molempien ovulaatiot tuottaa tulosta pakkomielteisyydestä huolimatta. ;) Ilmoittelehan sitten, kuinka teidän kävi!

      Poista
  3. Mistä tuon ensimmäisen kommentoijan kaltaiset ihmiset aina löytävät tiensä lapsettomuusblogeihin viisastelemaan? Jos itselle on ihan hällä väliä raskautuuko vaiko eikö, niin voisivat pitää sen sitten omana tietonaan tai ainakin valita jonkun toisen areenan mielipiteilleen. Vai tuleeko siitä niin kutkuttava ylemmyydentunne, kun pääsee pätemään miten MINÄ en hössötä ja stressaa ja pety ja toivo... Eikä vuosi yritystä ole mikään minimaalisen lyhyt aika, johan siitä kertoo se, että silloin kehoitetaan (ihan terveydenhuollon taholta) hakeutumaan tutkimuksiin jos ei ole luomuna tärpännyt. Tulee aina mieleen ovatko tuollaiset kommentoijat tarkoituksella ilkeitä, tyhmiä vai molempia. Blogin kirjoittajalle tsemppiä tähän hetkeen ja tulevaan, jätä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa. Toivottavasti teillä raskaus alkaa mahdollisimman pian. Sillä millä keinoin se alkunsa saa ei ole väliä, lopputulos on se mikä merkitsee enemmän kuin mikään muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se hienoa tuoda esiin se, että pystyy olemaan täysin hälläväliä asenteella näin ison asian äärellä. Joku fiksu on joskus sanonut, että muiden tekeminen "pieneksi" ei tee itsestä yhtään suurempaa, päin vastoin. :) En välitä ärsyttävistä kommenteista, kyllä sitä itse on itselleen pahin kriitikko tämän asian suhteen!

      Ja kiitos mukavasta kommentista. :)

      Poista
  4. Eka anonyymi: lapsettomuus ei ole henkinen, vaan fyysinen ongelma. Esim. jos on paha endometrioosi tai miehellä ei ole siittiöitä lainkaan niin siinä ei rentoutumiset paljoa auta.
    Ja tiedoksesi, tuo rentoutumisjuttu on yksi ärsyttävimmistä ja epämiellyttävimmistä, mitä lapsettomuudesta kärsivälle voi sanoa. Useimmat lapsettomuustutkimuksiin hakeutuvat ovat myöskin yrittäneet ihan normaalisti ja rennosti aluksi, eikö se ole toiminut. Jos sinua kiinnostaa kommentoida lapsettomuusasioita, niin suosittelen ensin tutustumaan niihin, ettet tarpeettomasti loukkaa ihmisiä.
    Ja minulla on lapsia, mutta läheisen kautta tunnen näitä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... Meillä syy on vielä selvästi fyysinen, kun minä en ovuloi ja on tuo PCO. Mutta rentoutuminen parantaa sen! On se kumma, ettei muihin sairauksiin yritetä kaupata parannuskeinoksi rentoutumista...

      Tietysti mieliala vaikuttaa asiaan kuin asiaan. Mutta vaikka tässä blogissa vain märehdin, ei se tosiaan tarkoita sitä, että omassa arjessani murehdin asiaa 24/7.

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)