Postaukseen ajatus lähti erään anonyymin kommentista. Miksen vain rentoudu? Mehän ollaan yritetty niin vähän aikaa ja kyllä se lapsi tulee kun on tullakseen. Hän ja hänen miehensä, kuten moni muukin, on ollut ilman ehkäisyä eikä raskautta ole kuulunut. Eivätkä he ole ajatelleetkaan, että jotain olisi pielessä!
Meillä jätettiin ehkäisy pois tarkasti mietittyyn ajankohtaan. Minä olisin halunnut lasta jo paljon aiemmin, olen esimerkiksi ostanut ensimmäiset vauvanvaatteet jo seurustelun alkuaikoina, kun olin vielä alaikäinen. Vähän reilu vuosi sitten yhteisellä päätöksellä ruvettiin odottamaan, josko se lapsi olisi tullakseen. Aluksi yrittämin oli rentoa. En tehnyt ovulaatiotestejä ja kierrot sai mennä omalla painollaan. Kaikki oli valmista ja aika nopeasti alkoi tympiä, kun raskautta ei kuulunut. Myös huoli omasta kropasta heräsi.
Hakeuduin tutkimuksiin jo ennen, kuin vuosi yritystä oli takana. Se osoittautui ihan hyväksi hommaksi, kun yksi kierto venyi melkein 100 päiväiseksi ja loppui vain Terolut kuurin avulla. Lääkärin mukaan kiertoa ei venyttänyt stressi, vaan syynä saattoi olla PCO. Minulla oli myös kummallisia vuotoja jatkuvasti, mikä oli varmaan pääsyy aikaiseen hoitoon hakeutumiseen.
No, nykyisessä tilanteessa Clomeilla raskauden pitäisi voida saada alkunsa. Sperma on hyvää ja minussa näyttää kaikki toimivan lääkkeiden avulla. Voitaisiin vain odotella ja toivoa rentoina. Mutta ei, minä haluan käyttää kaikki mahdolliset konstit, mitä lääkäri minulla suosittelee.
Minä olen aina haaveillut suuresta perheestä. Olen tietoinen, että myöhemmällä iällä raskaudessa riskit ovat toista kuin nuorempana. Olen aina halunnut lapsille ikäeroa enemmän kuin pari vuotta, niin että pienin saisi olla "vauva" ihan rauhassa ennen uutta vauvaa. Kun ikää alkaa pian olemaan 25, ei mielestäni ole ihan kamalasti aikaa odotella. Jos ensimmäisen lapsen saisin vaikka 30-vuotiaana, olisi silloin turha haaveilla kovin monesta lapsesta.
Haaveet on sen verran muuttunut, että suurin haave olisi saada edes yksi lapsi. Eikä sillä lasten ikäerolla olisi niin suurta merkitystä.
Kun me jätimme ehkäisyn aikoinaan pois, tuli erittäin nopeasti tunne, että jos en tule muutamassa kuukaudessa raskaaksi, en tule moneen vuoteen. Kun oli kulunut puoli vuotta, tiesin jo vahvasti, että olemme lapsettomuudesta kärsiviä. Minua moitittiin joka puolelta siitä, että olen kärsimätön. Kukaan ei uskonut, kun sanoin että minulla on sellainen *tunne*, että meillä on joku ongelma. Tunnettani vähäteltiin ja se kuitattiin sellaisilla kommenteilla, kuin että ettehän ole edes yrittäneet oikeasti tai että sinusta tuntuu siltä vain siskosi lapsettomuuden vuoksi. Nyt kun aikaa oikesti on kulunut vaikka kuinka paljon ja endokin sitten löytyi, ei kukaan ole vähätellyt. Toki aina joku silti tietää jonkun, joka on heti tullut raskaaksi kun on vain lakannut yrittämästä. Minä uskon vakaasti kaikkiin, jotka jo muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen saavat intuition siitä, että tässä on joku ongelma. Sen jos minkä olen oppinut, että usein intuitio on oikeassa. Pelot saattavat joskus olla turhia, samoin huolet, mutta tietty intuitio on valitettavasti usein oikeassa; tunne siitä että kaikki ei ole kuten pitää. Hyvä että olet mennyt tutkimuksiin hyvissä ajoin, kun olet alkanut aavistella. Älä kuuntele muiden kommentteja, tunnet ja tiedät itse kehosi parhaiten. Ja mitä tulee odottamisen vaikeuteen; lapsen toivomiseen liittyy niin paljon sellaisia tunteita, joita ei voi järjellä selittää.
VastaaPoistaNiinpä. Ei tätä tilannetta ja omia tunteitaan oikein meinaa ymmärtää. Siksi en ole monelle tästä kertonutkaan, koska kuinka kukaan voisi minua ymmärtää, jos itseäkin omat tunteet ahdistavat, hävettävät ja hämmentävät? En olisi koskaan uskonut, että tältä tämä tuntuu...
PoistaJa tuo, että tuli raskaaksi kun lopetti yrittämisen on aika ärsyttävästi ilmaistu. Vaikka pariskunta, joka yritti vuoden todella tulla raskaaksi ja lakkasi sitten yrittämästä... onhan siinä iso mahdollisuus, että jossain vaiheessa tulee raskaaksi yrittämisen jälkeen. Eikä se varmasti aina johdu siitä stressaamisen loppumisesta, vaan puhtaasta sattumasta!
Minäkin luotan intuitioon! Ja olen myös saanut osakseni naureskelua, huvitteneita kommentteja ja arvostelua kärsimättömyydestä. Vaan muuttuihan se ääni kellossa jossain kohtaa kun alkoi olla useampi vuosi hoitoja takana.
VastaaPoistaMeille sattui 20-vuotiaana juuri tavattuamme vahinkoraskaus. Olin unohtanut pillerin, mitä ei tiedetty vielä silloin ratkaisevalla hetkellä. Otin sen nipin napin aikarajan sisään, mutta niin vain tulin raskaaksi. tuo raskaus meni kuitenkin kesken rv11. Sen jälkeen ehkäisy tarkasti käytössä vuosia ja keskeytetty yhdyntä 4kk.
Kun 3kk varsinaisen yrittämisen jälkeen ei mitään kuulunut ja tuli pientä tiputteluvaivaakin, sanoin miehelle ettei tämä tule onnistumaan noin vain. Varasin yksityiselle ajan ja valehtelin yrityksen kestäneen 11kk, jotta saisimme heti hoitoa. Mitään ei löytynyt testeistä, mutta tiputteluvuoto-ongelma vain paheni koko ajan. Lopulta oli kokeiltu clomit, pistoshoidot, pregnyl + inssi 3x ja ekassa ivf-hoidossa huomattiin alkioiden laadussa heikkoutta ja suurta katoa. Vasta 2 icsi toi tuoresiirrosta meille lapsen, 3 vuoden yrityksen päätteeksi. Koskaan ei saatu pakkaseen mitään.
Että kylmää vähän ajatus jos olisimme ensin yrittäneet vuoden kotikonstein ja sitten hakeutuneet esim. julkiselle, missä meillä päin on pelkästään suunnittelukäynnille jono 4-6kk. Sitten alkukartoitukset useamman kierron ajan ruuhkasta johtuen, clomit ja pakolliset inssit, ivf-jonot yli puoli vuotta, kesätauot jne. En varmaan olisi edes raskaana vielä :-/
Niin juu ja ei se stressittömyys meitä ole auttanut. Olemme tosi onnellisia lapsestamme, elämä on oikeasti stressitöntä, nautitaan, eletään vihdoin täysillä, lomaillaan, ollaan mielekkäissä töissä, terveys on hyvällä mallilla ja tiputteluvuotokin on poissa, en edes merkkaa kiertoja, saatika laske mitään ovulaatioita jne. Ja silti ei 3 vuoden säännöllisestä seksistä huolimatta ole toista raskautta kuulunut. Toki ei olle edes yritetty, eikä juuri mietittykään, mutta on sitä seksiä kuitenkin joka viikko. Joten jos stressittömyys takaisi tärpin, niin luulisi jo pikkukakkosen syntyneen ;-)
Ihanaa kuulla, että teille tuli lapsi kaikista vaikeuksista huolimatta. <3 Antaa toivoa myös omaan tilanteeseen. Onko sinun tiputteluvuodoillesi löytynyt mitään selitystä?
PoistaEi harmi kyllä ole löytynyt mitään syytä, vaikka kyllä sitä jos jonkinlaisilla konsteilla tutkittiin. Mystisesti jäi synnytyksen jälkeen pois, olin ihan puulla päähän lyöty kun menkat yks kaks vaan yhtäkkiä alkoivat. Elintavat eivät ole muuttuneet.
PoistaHormoneista ei löytynyt vikaa, polyyppeja tai muutakaan ylimääräistä ei löytynyt ultrassa ja lopulta jopa tehtiin kaavinta ihan jatkuvan vuotelun takia (ei löytynyt mitään). Auttoi hetkeksi ja sen jälkeisestä hoidosta tärppäsi. Ei ole ylipainoa, ei perussairauksia, ei endoa (sektiossa tsekattiin nopeasti ja pintapuolisesti paikkoja tuon tiedossa olleen pitkään jatkuneen tiputtelun vuoksi). Ei keliakiaa, ei autoimmuunisairauksia tai muita sairauksia, jotka voivat oireilla mm. vuotohäiriöinä ja lapsettomuudella. Tiputtelun vuoksi kokeiltiin jopa e-pillereitä katkaisemaan kierrettä, mutta tiputteli läpi niistäkin.
Terolutit auttoivat yhdessä kierrossa, sen jälkeen ei edes annosta nostamalla. Lugesteronilla meni ok pari kiertoa, sitten tuli läpi. Reilusti isommalla annostuksella pysyi hoitokierroissa pois melkein testipäivään saakka. Tärpänneessä kierrossa oli käytössä lugesteron (3x päivässä) + estradot-laastari + kortisoni ja tiputtelua ei tullut!
Jotain hormonaalista se kuitenkin varmaan on ollut, koska nyt on tosiaan pysynyt jo pitkään pois ja mitään lääkitystä en käytä. Eli raskaus + synnytys teki jotain, nollasi tilanteen ja katkaisi keirteen?
Todella karsea vaiva kyllä oli :( Toivon niin kovin, että kaikille tiputtelijoille apu löytyisi!
Aikamoinen coctail tuossa tärppikierrossa... En tiedä onko vain kuvitelmaa, mutta tuntuu, että aika monella hormoniongelmat ovat helpottuneet synnytyksen jälkeen. Toivotaan, että olen joskus yhtä onnellisessa tilanteessa.
Poista